28.2.2012


Paavo silittää mun jalkaa

la 14 - su 12
(Yksinäisen naisen tutkimuksia,
matka kotipesältä kotipesään)
Mitä tapahtuu kun
mies törmää minuun?
(Yksinäisen naisen tutkimuksia)


Siivo

Mun piti sanoa jotain, mutta mä nukahdinkin useammaksi tunniksi. Mä näin unta virkatusta silmästä joka oli keskeltä kultaisen musta ja reunoilta kirkkaan punainen, se välkehti ja kääntyili, väreili liikkumattomana ja minä ajattelin, että ehkä se on minun silmäni, katsonpa tätä lähempää, silmiin saakka. Uni oli pehmeää, unelmaisen villaista ja vähän orgastista. Uiskentelin itsessäni ja pimeydessä. Pulleat lehmänsilmäni kelluivat unisilmäni seurassa, katselivat sulkeutuneina koko näytelmän loppuun.

Edessä on siis yövuoro. Silmät on nyt auki, ne skannailee pitkin seiniä, miettivät mihin tarttua nyt, tulevassa valveyössä, kun pimeyttä vielä on pehmeydeksi asti. Mä hyppelehdin flowtyyppisesti seinille, hymyilen ja välillä silitän itseäni, etten unohtaisi lihaa minussa.

Me mietittiin yhtenä päivänä Pilvin kanssa...vitut me mitään mietitty....vaan kiroiltiin ääneen naista, joka oli treffeillä kolmen (3) miehen kanssa, siis samanaikaisesti. Me ymmärrämme varmaan tämän pohjalta omaa tilannettamme paljon paremmin, ihan kohta. Se nainen ja miehet oli elokuvissa. Mäkin olin elokuvissa. Eilen. Yksin. Mun edessä, vähän viistosti, istui haiseva mies jolla oli valkoinen naisten neule päällänsä. Mua ärsytti sen läheisyys, sen jatkuva nypeltäminen rilliensä kanssa, sen pulleat sormet jotka hohtivat pimeässä ja sen suihkunraikkaus joka leyhyi mun nenään läpi elokuvan. Mä ajattelin, että olisi kamalaa olla treffeillä. Vaikka sokkotreffeillä jonkun urpon kanssa.

Huomasin tänään että mun säärikarvat on kun miehellä. Laitoin housut jalkaan, ettei ne häiritsisi mua. Ei ole kovin miehekäs olo, mutta ehkä mä joskus voisin käyttää housujakin. Mutta sitten mä en voi käyttää saappaita ja esitellä mun sääriä. Älytön maailma.

Mä olisin vaniljalta haiseva, sheivaava yksinäinen mies, joka kävisi yksin elokuvissa. Mä vihaisin mua.

Menen nyt ajalemaan nää vitun säärikarvat. Mummot aina valittaa että meidän talossa on niin hiljaista. Järjestän niille sokerikuorintaa ja sheivausta, vedenneidon yökylpyä ja laulelua, kavipannun kolinaa. Ne ei kuule yläkerran naapuria joka viime yönäkin yhden aikaan sisusti makuuhuonetta. Ilmeisesti yksin hänkin. Raahasi sänkyä jalat koristen.

Olen tehnyt kaavioita mun elämästä. Mun elämä on mukava, värikäs ja naurettava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti