1.3.2012



Kahviaamiainen vaihtuu brunssiksi ja haalenee. Olen hieman pahoinvoivan päänsärkyinen ja verinen, mutta muuten terävä kun voiveitsi. Kanuunanpehmoinen suorastaan.

Sen kunniaksi mä mietin kaaosteoriaa. Sitä kuinka pitkälle mun epäjärjestykseni on säännönmukaista ja montako askelta mä kykenen ottamaan, todistettavasti, ennen kuin saavutan mahdollisen korkeimman asteen järjestyksen? Kuinka korkea on korkeamman asteen järjestys? Vai onko se matala? Onko täysin aukottoman ennakoitavissa että mä siivoan tässä joku päivä? Tai että mä keitän kohta kahvia? Ja mitä tarkoittaa kohta? Ja tää ei kyllä enää ole kaaosteoriaa, mutta onko tää?

Mä en nukkunut paljoa ja näkemäni uni ei ollutkaan unta. Se oli mulle hymyilyttävä yllätys kun mä heräsin. Mä näin unta kirjoittamisesta, mutta mä olenkin unessa kirjoittanut vähän myös oikeasti.


Mä olin eilen hippaamassa. Huuleni ovat sinetöidyt. Mä kuulin hienoja lauluja, vittuilua, avautumista, rakkaudentunnustuksen ja muuta sellaista. Se on tää valo. Saatanan valo, mene pois. Oonkohan mä rakastunut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti