7/13/2012






Festarit on ohi. Meillä on taas marttakerhollisen verran uusia vinkkejä miesihmissuhdeasioihin liittyen ja moneen muuhunkin. Potun pöytäänkattamiseen ja sellaiseen.

Teimme hyvin systemaattista työtä tutkaillessamme savolaismiehen liikkeitä maailmankaikkeudessa.

Me tajuttiin että Hanna Partasen kalakukkoleipomo on yhdeltätoista taivas, josta lihapiirakkaa ja riisipiirakkaa hakee melkein jokainen lähistön raksamies. Siihen voi istahtaa portaille katselemaan  sitä miesnäytöksen ohilipumista. Haaveillessaan voi oraalinauttia munkkia ja piirakkaa. Aistillista sanon. Yhtenä päivänä mulla meni 1 lihapiirakka ja 2 riisipiirakkaa. Tämä ei sovi laihduttajille.

Valkeisenlammella voi istahtaa vedenrajaan viruttelemaan ja oikomaan sääriään ja kiittämään maailmankaikkeutta juoksutrikoomuodista. Ne perseet jotka on parhaassa kunnossa, saattaa juosta montakin kertaa ohi. Näkyvyys säilyy hyvänä pitkään ja kierrosaikoja laskiessa voi kolmatta kierrosta pumppaavalle perseelle hymyillä jo tuttavallisesti.

Koiramiehiä varten me kehiteltiin sellaista ansaa, jossa käsilaukusta sujautellaan koiran makupaloja naisen ympärille. Koiramiehet ei edes ehdi tajuta mikä niihin koiriin meni. Paitsi että mä tajusin, että jos ottaa nakkipaketin, saattaa sillä saada miehenkin kiikkiin. Parasta tässä on se, että metodi karsii haisevat  gojimarjoja ja vehnänorasta ryystävät hamppuhipsterit jo ennen kättelyä. Tätä ei ehditty kokeilla, koska meillä tuli kiire festarijunaan, mutta mä vannon että se toimii.

Uusinta uutta, eli liukuporraspokausta me kokeiltiin monta kertaa. Kolmen naisen voimin me sahattiin liukuportaissa, mutta ennakkotiedoista poiketen tulos ei ollut mitenkään kohtuullinen. Meidän ajoitus meni vituilleen, sillä me saatiin katsella lähinnä niitä ruskeita sukkahousuja, eli mummoja.

Käytännössä meidän haaviin jäi vain yksi mies. Se oli juuri päässyt putkasta ja pongasi meidät, kun olimme kahvitauolla. Säälittävä tapaus. Me kuitenkiin harjoiteltiin siihen sanallista viestintää. Voi olla ettei se oikein tajunnut mikä siihen iski.

Pilvi itki vaan kerran koko festarin aikana, joten me voidaan olla aika tyytyväisiä tuloksiin. Me ei sitä itketetty, mummot kyllä.

Meidän oli pakko käydä vähän myös heiluttamassa tukkaa Murheenlaakson keikalla. Jos niille miehille käy köpelösti, tai varsinkin jos sen kitaristin päälle alkaa sataa nakkeja, niin tiedätte kyllä sitten mistä tuulee. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...