Mä olen jo useamman päivän leikkinyt, että mulla on loma. Olen viettänyt ne päivät Pian kyljessä, koska mä vaan rakastan Piaa. Me on saunottu, syöty ja treenattu. Ja sitten on saunottu. Ja saunottu ja uitu. Ja saunottu ja treenattu. Ja saunottu ja syöty. Ja syöty. Ja höyrysaunottu. Ja katsottu elokuvia. Ja sitten oon tehnyt ruokaa Pialle. On puhuttu ja oltu ihan hiljaa ja loikoiltu. Lapset me lähetettiin isille ja muihin turvallisiin paikkoihin lanittamaan ja ne lapset jotka jäivät kotiin saivat erikoistehtäviä, kuten limpan ja sipsin hakemista makoileville äideille.

Mä en olisi uskonut viisi päivää sitten, että mä ikinä sortuisin mihinkään hömpötyksiin, mutta nyt mä olen sortunut maailman ihanimpaan höpötykseen. Se ei ole edes hömpötystä! Mä palkkasin personal trainerin. Jos et ole vielä kuullut miten mä hehkutan personal traineria unissanikin, niin nyt kuulet. Go go personal trainer! Lisää painoja! Mä rakastan personal traineria! Mullahan on ollut juoksuvalmentaja jo pari kuukautta, oikeastaan kaksikin. Toinen niistä juoksuttaa mua paikallaan liikennevaloissakin, sillä muutenhan mä fuskaisin ja juoksisin vaan punaisiin valoihin seisoskelemaan. Toiselta mä saan palkkioksi sitä unelmaseksiä, jos vaan jaksan juosta muutaman kilometrin kiukkuamatta. Tämä kolmas on kaikkein professionaalein, sillä kun ei ole omia lehmiä ojat pullollaan.

Personal trainerin jäljiltä mä olen tänään liikuntakyvytön. Mä vedin eilen ihan innoissani koko viikon punttitreenin putkeen, sellaisessa lisää painoja!-ekstaasissa, jossa  lisäkilot sinkoutuivat pikku kätösiini heti kun inahdin. Kyllä kannatti. Tänään mä en varsinaisesti ole liikkunut, olen vaan yrittänyt löytää jonkin korvaavan metodin nousta ja laskeutua rappusia. Siltikin se kannatti. Mä en ole aikoihin saanut samoja kiksejä kun eilen, hippelehtiessäni punttisaliäijien ja niitten hien ja nostovöiden seassa. Mitä siitä jos mun mave on tangon verran?

Sitä paitsi mun liikkuvuuteni on yhä hyrrän luokkaa ja mä suoritan kaiken tunnollisen oikein. Tosin se tapahtuu ihan vahingossa. Se on mun luonto. Mukavaa olla näin vitun täydellinen kaikessa.

Ai niin. Mulla näyttäisi olevan 80 sähköpostia jonossa ja mä olen vuorokauden jäljessä aikataulustani. Ei se mua haittaa. Huomenna sitten. Tai joskus.

Jope Ruonansuu – Mutsi-rap