Saku Sammakko 

Joku joutsen tai sellainen 

Olen harjoittanut lihaksiani vimmatusti halki viikonlopun. Ainakin mokkapalan suuhunojentajat alkaa olla kuosissa. Oikeestaan mun lapsi on muuntautunut parissa yössä urheiluhulluksi, jolle mikään ei riitä. Suoritimme eilen aikaistettua yöjuoksua ja poika juoksi koiranpaskaan. Mulla ei ole aikoihin ollut niin arkisen ja vastustamattoman hauskaa, kun lammessa lapsen lenkkareita pestessä ja hihitellessä pimeydessä.

Mähän en pidä lapsista, mutta kieltämättä mä joskus herään hellyydensekaisiin tuntoihin, kun niistä alkaa kasvaa ihmismäisiä. Sellaisia jotka kommunikoivat kiroillen ja angstaten, eivät osaa matematiikkaa, tekevät järjettömiä päätelmiä itsestään ja maailmasta. Se on hienoa, melkein autuaan avartavaa. Sellaisen ihmisen kanssa on mukava elää ja olla. Juosta ja tehdä ruokaa.

Perussuomalaisia 

Viikonlopun aikana tapahtuneen "perussuomalaisia rajaavan gallerioinnin"  kunniaksi mä lapioin aamusella tattaripuuroa naamaan ja katselin ihmistä. Samalla mä raapustelin muutamasta ehdokkaasta oman versioni. Oli pakottava tarve, sillä verkkokalvoilleni alkoi syöpyä hennon pastellisia akvarelleja ihan itsestään. Ne olivat kauniita. Akvarelleihin ei ollut aikaa, joten nappasin lähimmän kynän ja aanelosen. Kohtuuden vuoksi piirsin itsenikin.

Ihme etteivät perususuomalaiset ole pyytäneet minua ehdokkaaksi. Olisin ollut just paras. Melkein kaikkia mun kavereita pyydettiin ehdokkaaksi. Niitä kyllä pyysi vihreät. Joitain pyydettiin monta kertaa. Mua ei pyytänyt kukaan. Osa on nyt sitten ehdolla. Lieventääkseni katkeruuttani, olen lopettanut oikeaoppisen jätteidenlajittelun ja luomuruoan syömisen. Siitäs saatte. Tulipa hyvä mieli.

Nyt mä ajattelin juoda aamupäiväkahvit ja etsiä sopivan ehdokkaan itselleni. Jonkun joka tykkää tattaripuurosta. Ja tietenkin ymmärtää hyvän kahvin päälle.