Marraskuu on menemäisillään. Viittä yli marraskuun. Ihan pian. Työnsin sohvan lähemmäs patteria. Siirtelin kirjoja. Yksi rivi runoja lähemmäs sohvan kakkosnurkkaa, yksi rivi Aku Ankan taskukirjoja lähemmäs lasta.
Aamulla sytytän kynttilät, päivällä sytytän kynttilät ja yöllä sytytän kynttilät. Illalla sytytän pari kynttilää. Haluan olla rauhassa. Vaikka olen antanut kaikki kirjani pois ihmettelen taas. Miksi niitä valuu vaatekaapistani ja tipahtelee jääkaapin päältä. Kuka niitä tuo. Muuttuvatko uneni aamunkoitteessa kirjasarjoiksi.
Marraskuun saldo. Monta unetonta yötä. Kiinni kierretyt kaihtimet. Halu itsemurhata. Alkoholismi. Masennus, itseinho, katkaisu, kuraattori, öinen oksentelu ja heräily, perheneuvola, useita putkia verta, palkintotarra, sairausepäily, halu kylpeä, valokuvien hidas selailu, kuume, nuha, huumeet, väsymys ja väsymys. Menetetyt äänet. Seuranta. Keskittyminen. Tuoreet sämpylät ja juostut kilometrit.
Hätäinen ja pieni kuppi kahvia kahvilassa jonka olemassaolosta en tiedä. Se näyttää ja tuntuu sairaalalta. Se on puhdas ja siivo, aina valmiina menemään kiinni. Valeriaanaa, melatoniinia ja buranaa. Toinen kuppi kahvia kalaravintolassa. Saisinko niin ison kun voi saada?
Itkua ja ulvomista unessa. Siitä sinun jaksamisestasi sanoisin että pidä se. Pidätä sitä. Pidä siitä. Se on sinun, ei minun.
Te olette pikkuisia tutisevia muurahaisia ja teidän ihonne on filotaikinanohutta. Sen alla kiehuu kypsä liha, valmiina ontumaan marraskuun kitaan.
Oma arki on asiakirjavirheitä, kukkia, kuohuviiniä ja rahaa. Kalenteri on hetken pullollaan. Töitä, haastatteluja ja juhlia. Täitä. On niin kylmä jo, ettei kenekään ihoa muista.
Aamulla ajattelin polttaa kirjoja. Aamulla ajattelin poltettuja kirjoja. Minulla on vakava ja rauhallinen olo.
Onneksi kalmainen marras meni jo.
VastaaPoistaHalaan.