Viime viikko oli vähän kiivas, joten mä jatkan viime viikkoa vielä tän viikon ja siirryn tähän viikkoon vasta ensi viikolla. Mutta just nyt mä chillailen itseni uuvuksiin parilla megakahvilla.

Muistatteko meidän naapurin mummon, jotain 94 v, joka on pitkään sinnitellyt elossa. Se jonka kuoleman perään me olemme lapsen kanssa kuolanneet aika pitkään. Nyt se on lopettanut sinnittelyn. En tiedä kuoliko se, vai luovuttiko se tomumajan rippeensä esimerkiksi palvelutaloon. Naapurin täti joka tietää kaiken, tai ennemminkin luulee kaiken, sanoi että se on "lähtenyt". Mä olen ehtinyt olla liian vähän kotona huomatakseni edes itseäni tässä ollessani, joten mä en osannut auttaa juoruavaa tätiä lähdön syissä. Se oli vähän pahoillaan.

Mä juorusin lapselle että nyt se mummo on kuollut tai muuten vaan lähtenyt. Lapsen mielestä olisi hyvä jos joku muuttaisi siihen mahdollisimman nopeasti, ettei siinä asunnossa alkaisi remuta aaveet. Sanoin että voihan siihen muuttaa joku samanlainen möykkääjä kun naapurin juoppohullu setä. Pojasta juoppohullu setä olisi ihan okei, kunhan ei hullua sarjamurhaajaa. Minusta olisi kiva jos Dexter muuttaisi meidän seinänaapuriksi. Meistä molemmista taitaa olla kivaa aina kun joku kuolee. Tai ei kivaa, mutta aika tavallistahan se kuitenkin on, joskaan ei jokapäiväistä. Mä olen niin iloinen, etten ole koskaan sortunut niihin lähtemisiin ja poisnukkumisiin tai tähtiin taivaalla ja Jumalan luo menemisiin. Elämän perusasioista puhuminen on meille aika helppoa. Niinku nytkin,  aaveista ja Dexteristä voidaan puhua ihan suoraan.

Mua ei pelota aaveet niin paljoa, mutta mua pelottaa lahjat. Mä sain taas tänään viestin, että mulle on jätetty lahja yhteen paikkaan josta mun täytyisi noutaa se. Mä en tiedä viitsinkö mä noutaa, kun edellisetkin lahjat on korkkaamatta. Mä siis kyllä korkkaan ne kunhan ehdin, jatkakaa lähettämistä, jatkakaa. Pilvi on kuitenkin niin utelias, että säilyttääkseni lämpöiset välit, mun on oikeestaan just nyt mentävä noukkimaan se uusin.

Tsau. Mä "lähden".