Niin hyvä lämmin hellä

Joulupukki soittaa ja laulaa Kellbergin baarissa. Huomaa lattialla kilistimet ja kalistimet. Niitä sai soittaa. 

Joulu pääsi lipumaan ohi maltillisesti. Jätin etanat tänä vuonna väliin ja istuin pimeässä sohvan nurkassa neulomassa lapsen myssyä loppuun ja kuuntelemassa Jouluyötä. Aloitin toisenkin, se minun piti viemäni eilen rakkaalle naiselleni, mutta pimeyden vuoksi se on keskeneräinen. Pimeys hidastaa toimiani ja langanjuoksua. Ehkä järjenkin.

Mikään ei mennyt ihan päin vittua, söin yhden konvehdin enkä saanut yhtään lahjaa. Joulu on lasten juhla, ei neulovien mummojen.

Eilen karkasin Iisalmeen, koska Iisalmi on todennäköisesti paras paikka maailmassa. Ainakin tapaninpäivänä. Juna oli myöhässä. Tai ei juna ollut, mutta jokin muu juna oli ja sittemmin kaikki muutkin junat. Kuuntelin ihan hiljaa savolaisten uhoa.

Kuha tulloo se inttersiti nii on helevetin halukkaita tulijoita. Siihen asti istun tähä. Parempi se on tähän jäähä ku pakkaseen. Pitäis vua päästä oikiinpäi istummaa! Se o yks suatana tämähi tekniikka, ku ei voi valita penkkiä jossa sais  istuu oikiin päin!  Kuha piäsis ies etteepäi!

Itse jouduin kiikkiin tupakkakoppiin. Runoilijan uhriksi. Se työnsi uusimman kokoelmansa käteen ja käski lukea. Mulla oli sytkäri kädessä ja joulumieli nollilla, joten mietin voisinko sytyttää sen tuleen ja sanoa että mä olen performanssitaiteilija, näit juuri uusimpani. Mä kuitenkin luin panemisen ja huumeisen viinanjuonnin seasta muutaman kivan rivin ja mumisin jotakin Bukowskista. Sitä paitsi runoilija näytti lihamestarin ja kirvesmurhaajan sekoitukselta ja sitä janotti kovasti. Ravintolavaunu oli yhä kiinni ja junan lähdöstä ei tietoakaan, joten olin ihan hiljaa ja yritin väkinäisesti hymyillä runotyttömäisesti. Täytyy vaan ihmetellä, kuinka helposti se yhä menee läpi lihamurhaajien keskuudessa.

Mä saatoin olla hieman allapäin, mutta mun mieleni piristyi kun mä pääsin Pian suklaavarastoihin käsiksi ja Kellbergin baariin humputtelemaan ja keskustelemaan henkevästi orgasmeistani ja ihmissuhteettomuuksista muutoinkin.

Oikeastaan mä piristyin vasta sitten kun sain yöllä lapselta 200 g Fazerin sinistä, ihan yksityiskäyttöön. Otin sen lapsen varmuuden vuoksi matkaani tänään ja yllätys yllätys! Siltä löytyi lisää suklaata! Mä en jaksanut syödä niitä, mutta se jaksoi. Samalla se availi joululahjoja kääreistään ja minusta se oli oikein hauska tapa matkustaa. Tiemme erosivat Kuopion linja-autoasemalla, mutta mulla on yhä suklaata. Tänään en vihaa ollenkaan lapsia.