1/11/2013

Kulttuuri on lähellä sydäntäni


Viikko on ollut hieman sekava. En tiedä kertoisinko ensin yliluonnollisista yövuoroista, vai meidän talon koirista ja niiden haukuista.

Taidan kuitenkin aloittaa omista koirista eli kulttuurista. Joudun samalla sivuamaan todellista ja arkista yksityiselämääni, johon seuraava hetkellinen vitutukseni liittyy.

Olen boikotoinut lähes kaksi vuotta  kaupungin- ja valtionavustuksia nauttivaa paikallista kulttuurikeskusta. Minulla on siihen pontevat syyni. En ole liputtanut boikottini puolesta, olen vain äänestänyt jaloillani. Keskuksen toimintakertomuksista ei toistaiseksi voi lukea sitä, kuinka se on jo vuosia, järjestelmällisesti, savustanut ja pilkkonut nuoria lahjakkita naisia pillun päreiksi. Sellaisia naisia, jotka se on ensin palkannut johtamaan toimintaansa ja jotka kaikki ovat muuttuneet epäpäteviksi ja sopimattomiksi ihan muutamassa vuodessa. Tarkennan vielä, etten itse ole näitä naisia, olen vain saanut tehdä heidän kanssaan yhteistyötä ja teen edelleenkin.

Jouduin kääntämään takkini eilen ja vierailemaan keskuksessa. Minut otettiin hymyillen vastaan. Oi, tervetuloa, sinäkin! Pitkästä aikaa! Mikäs sinä nyt oletkaan? Iso pomo vai? Sain riisuttua takkini ja käytyä peremmälle. Puhuin jo puolikasta lausetta tuttavani kanssa, kun minua nykäistiin hihasta ja esiteltiin Sebamedin, vai mikä se nyt olikaan, puheenjohtajana keskuksen uudelle hallintojohtajalle. Toivon kovasti, että se oli hallintojohtajasta edes vähän outoa. Minä en ole Sebamedin puheenjohtaja.

En ole turhantärkeä titteleistäni ja muutenkin verrattavissa omaan kalustoon tässä tapauksessa, mutta toivon että ihan virallisissa yhteyksissä, savolainen edes joskus ajattelisi ensin ja puhuisi sitten. Omat käytöstapani eivät aina kestä päivänvaloa, mutta päivänvalossa pyrin normikohteliaaseen ja asialliseen käytökseen. Sanon käsipäivää ja saatan joskus jopa hymyillä. Kavereita voin yksityisesti vaikka huoritella, mutta en esittelisi esimerkiksi kaupunginjohtajaani hiekkalaatikkovastaavana tai mikä se nyt olikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...