Maine, hellyys tai lihakeitto

Keväinen palmu 

Myttyjen ja tollojen viikko. Onneksi on musiikki. Petri Nygård ainakin kuulostaa olevan ja Kari Tapio. Mä olen kuunnellut niitä tänään puoli seiskasta asti. Lapsi on ollut yhtenä myttynä jo viikon, vuotanut verta ja räkää ja ollut suloinen kuin sipuli. Kissa on vaihtanut kukkiin mullat ja mököttää peittojen ja lakanoitten alla. Mulla on ollut kolme päivää kaktuksen piikki nenässä. Keväinen palmu on lapsen ja Pilvin ansiosta kunniapaikalla keittiössä.

Ulkona on vetistä ja esikeväistä. Mummot seisovat tiukissa muodostelmissa liukuportaiden alla ja päällä ja kansoittavat tuulikaapit. Tänään näin sotalesken kaivavan edesmenneen puolisonsa lomapakostaan, seisahtuvan. Juuri siinä kohtaa kun liuku loppuu portaista. Sihisin vain vähän.

Olen päättänyt olla sihisemättä liikoja. En halua samaistua liiaksi niihin ylikypsiin olentoihin, joita olen aistinut viime aikoina omillakin huudeilla. Väsyneitä ja kateellisia naisia. Vinkuvia, naukuvia ja valittavia. Sellaisia joille mikään ei ole koskaan hyvin tai kaikki hyvä mitä muille tapahtuu on hyvää joka jää heiltä saamatta. Maine, hellyys tai lihakeitto. Ihan sama, kaikki vääryydet ovat yhtä suuria ja julkeita. Ei ihme, että lässähtäneen perheen heikkomunaiset miehet jättävät kodin ja etsivät jotain vähän pirtsakampaa tilalle. Käyvät vähän vaihtamassa multia tuolla jossain. Muutaman kohdalla on tehnyt mieli kertoa vaikka ranskalaisilla viivoilla, mitä on meneillään. Koska se vähentäisi niitten epätietoisuutta ja helpottaisi niitten elämää, niin en viitsi. Sellaista on naistentautinen solidaarisuus.

Mä en ole itse koskaan ajatellut, että jonkun pitäisi arvostaa minua ja tekemisiäni tai vaikka pitää minusta. On ollut ihan tarpeeksi työlästä hyväksyä itse itseni ja rakastaa oikein kunnolla ja siinä sivussa tehdä mitä huvittaa. Mitä vittua marista turhasta, kun elämä kestää tasan kärpäsen paskatauon verran ja sen jälkeen olet pölyä.

Onneksi on omat ihanaiset naiset. Sellaiset joita ajattelee omikseen, vaikkeivat olisikaan. Olen salaa iloinen niitten kauneudesta tai kauheudestakin. Lempeydestä ja hulluudesta. Tekisi mieli istuttaa niitten maailma täyteen kaikkea hyvää ja suklaapuita. Alkaa Jumalaksi. Jumalattareksi.

Kerroinko mä että olen viidettä päivää huumekoukussa? Unohdin varmaan tässä fiilistellessä. Mä tipuin tuolilta lauantaina ja kävelen vähän huonosti. Mun perse kaipaa vankkaa ja hierovaa kättä, mutta koska sitä ei ole saatavilla, työnnän sinne relaksantteja. Voi että ne on hyviä.