3/14/2013

Ne haisee hielle, hihitykselle ja vähän hiihtämiselle





Meillä kokoontuu kasvava esiteinilauma. Ne ovat enimmäkseen itsekseen, haisevat vienolle hielle ja toivovat isompaa sohvaa ja lisää tyynyjä. Sohva on jo levitetty seitsemän lasta kantavaksi divaaniksi, mutta se ei riitä. Läsnäoloni on kohteliaasti rajattu kahden oven taakse. Vietän aikaa kissan kanssa, lukemalla ja kirjoittamalla töitäni. Keittiössä saan piipahtaa hakemassa kahvia. Olohuone hiljenee silloin hetkeksi, eikä kuulu muuta kuin pidätettyä hengitystä.

Saatan myös saada ilmoitusluontoisen puhelun palaillessani reissuiltani. Viideksi voisin tulla kotiin ja koska kello on melkein kaksi, olisi parasta keksiä jotakin korvaavaa tointa. Eilen korvasin kolmatta tuntia elämästäni hipelöimällä kevätvaatteita keskustan liikkeissä. Niistä saa päänsäryn. Ne tulevat joka kevät. Oranssit, turkoosit, kirkkaat petroolit ja keltaiset. Sellaiset värit jotka satuttavat ennestäänkin satutettua päätä ja sopivat kansalliselle kalpeanaamalle kuin naula hanhen selkään. Luovutin ja menin kahvilaan istumaan, syömään porkkanaleivosta ja lukemaan lehtiä. Olen aika mummo.

Tänään minulla on melkein vapaapäivä,koska huominen ja viikonloppu ovat täynnä työtä. Kirjaimia ja animaatiota, paljon piirtämistä, tosi paljon. Pelottavan paljon. Miina Supinen sanoo aamun Hesarissa, ettei kadu sekuntiakaan jäämistään pois töistä. Mutta huono puoli on se, että jos tänään ei huvita tehdä töitä ja  katselee vain kissavideoita, siitä ei saa palkkaa.

 Minusta hyvä puoli näissä omaehtoisissa työ- ja vapaapäivissä on se, että voi vaikka vetää käteen aamukahvisängyssä, oli vapaata tai ei. Olisi kyllä kohtuullista saada siitäkin jokin korvaus. Orkkuja ei lasketa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...