Tämän kylän ämmät

Mä istuskelin eilen rannalla ja satamassa, juomassa kaakaota ja polttelemassa tupakkia. Käytännössä mä juorusin mun kaverin kanssa miehistä ja lapsista ja töistä.

 Mä ihmettelin taas sitä, kuinka tämän kylän pahimmat juoruämmät on oikeesti miehiä. Miten niillä joillakin on tarve jakaa ja uskoutua ihan loputtomiin. Toisilleen ja siinä sivussa myös muille. Joskus ne uskoutuu asioista jotka ei oikeastaan kuulu kenellekään, ei edes niille itselle. Silloin ne muuttuvat erikoisasiantuntijoiksi ja neuvonantajiksi. Niiden auktoriteetin tarve on pahimmillaan samaa luokkaa kuin uhmaikäisen lapsen kesken tukahduttavan pahan olon. Että joku tulisi ja ottaisi pahan pois ja työntäisi tikkunekkua suuhun. Kesken lauseen ne saattavat silti muuttua kaikkien asioitten erikoisasiantuntijoiksi ja ryhtyä määkimään mantraansa siitä kuinka kunkin elää ja olla. Yliasiantuntijoita ovat he, joilla on vähiten kokemusta ihan kaikesta. Sellaiselle jolla ei ole kokemusta oikein mistään, on tosi paha sanoa ettei hänellä ole valtuuksia neuvoa. Sanoma ei koskaan löydä perille.

Tällaisessa yhteisössä asuvalle (naiselle) käy usein niin, että se alkaa katsella tähtiä ja revontulia. Se joogaa  ja lukee runoja. Hiihtää itsensä henkihieveriin järven jäällä ja vuokraa kaupungilta viljelypalstan. Se meditoi joka viikonloppu jollain valaistumisen kurssilla. Täällä on oikeesti ja jatkuvasti joku risti-istuva guru kurssittamassa ihmisiä sulkemaan silmänsä ja näkemään päänsä sisään ja auroja siinä samalla. Pahinta jälkeä tulee tietenkin siitä, kun joku miehistä muuttuu tällaiseksi naiseksi.

Mä muistin juuri että lauantaina mut totaalihaukkunut uhmaiäkäs perusteli mun kauheutta mm. sillä että olen ihan saatanan ruma, rumempi kuin se itse. Lisäksi mä olen hullu ja mielenvikainen, mutten edes tiedä sitä, sillä on olen niin helvetin tyhmä.

Voi olla että mä olen tosiaan tyhmä, mutta mä harkitsen melko vakavasti sitä risti-istuntaa. Voin olla myös mielenvikainen, mutta paras valaistumisen hetki oli viime yönä kahdelta kun heräsin kirkkaaseen kuunvaloon ja menin unissani tekemään voileivän. Toinen valaistuminen tapahtui kuudelta aamulla kun lapsi silitti mun kättä ja käski herätä. Olin ihan varma, että nyt on viikonloppu ja se on vapaa. Tajusinkin että tänään on maanantai. Ihanin on aina maanantai.