Luulin, vanha kettu aina pääsee pälkähästä

Pitkästä aikaa puolikas yövuoro takana. Mä valitsin tapetteja online ja puhuin kuolemisesta, burn outista, miehistä ja valittamisesta, anteeksipyynnöistä ja siitä ikuisesta aiheesta, kuinka jotkut tyypit haluavat kaiken. Syödä kakkua ja säästää, mutta niin, että kun kerma pursuaa korvista ulos, on mutakakku jo korkattu.

Mietittiin samalla Pilvin kanssa sitä säädytöntä lausetta jonka olemme kuulleet ja nähneet useamman kuin 40 miehen suusta varioituna tai nähneet sen kirjallisena tai muuten ilmitulleena. Se menee aina näin:

Sä olet niin mahtava tyyppi, mutta...
Sä olet tosi hyvä tyyppi ja sulla on tosi hyvät jutut, mutta...
Sä olet ihan mielettömän hyvä tyyppi, mutta....
Sä olet ihan uskomaton tyyppi ja sun kanssa on hyvä jutella, mutta...
Sä olet ihan hyvä tyyppi, mutta....
Mä ihan punastun sun sanoista ja sä olet ihmeellinen nainen, mutta...

Tätä voi jatkaa ihan loputtomiin. Seuraava aste on tämä:

Sä olet ihan mielettömän hyvä tyyppi, eikö me vaan voida olla kavereita ja paneskella silleen kaveripohjalta? Mä siis rakastan mun vaimoani, perhettäni, kissaani, tyttöystävääni, äitiäni, työtäni, lapsiani, matkustamista, ruokaa ja sählyä, mut me voitais mun mielestä silti vähän paneskella. Siis silloin kun mulle sopii. Mieti nyt, mulla on tosi iso muna!

Ja tämä:

- Mä siis rakastan mun tyttöystävää. Voitko sä ottaa multa suihin?
- En mä ota sulta suihin. Multa otetaan suihin.

Lasken tunteja kevään päättymiseen. On kyllä hyvä, että ihmisessä herää elämä, jokin alkukantainen ja paljas. Verivirrat kuohahtelevat ja sperma vuotaa, kuola valuu omille ja toisten rinnoille. Luulen että minusta on tullut tarpeeksi vanha käsittämään elämän lyhyys ja se, että rakkaudella on aika vähän osaa ja arpaa tässä kiivaassa ruletissa. Rakkaus on. Se vaan on. Silloinkin kun kaikki on mustaa ja maailma hengittää jäätä niskaan.

Mutta rakkaus ei todellakaan ole täällä nyt. Se on mun naisten soupukoissa, lapsissa, pullmössössä ja Pilvin tisseissä. Ne on hyviä ja kauniita aina. Se että me on vuosikausia sitten kyllästytty olemaan mahtavia naisia, ei pelasta meitä keväältä. Mä yritän vetää verhot itseni ja valon väliin, olla liikkumatta ja maata pinot noirissa. Se auttaa hetkeksi.

Panisin.