Mä olen monta päivää toivonut olevani terve. Eilen olin koko päivän töissä. Aamuvuorosta iltavuoroon. Räästä sitkeä pää ottaa käskyjä vastaan hitaalla. Vaihdoin iltavuoroon tekemällä ruokaa lapselle, joka söikin muualla. Jatkoin pesemällä pari ikkunaa ja syömällä karkkia. Lapsen karkkipäiväkarkit söin, mutta mähän ne ostinkin. Toivon vähän jo olevani taas sairas, vaikka vielä tiistaina itkin sitä, etten ole suunnitellut hautajaisiani kunnolla loppuun.
Eilisten päiväunien jälkeen avasin postin. Multa kysyttiin asukastyytyväisyydestä. Ensiksi korjasin tutkimuspäällikön allekirjoittaman kirjeen virheet. Olin niin pettynyt kirjeen kieleen, että muutuin samantien myös tyytymättömäksi asukkaaksi. Vastaamalla voin voittaa lahjakortin. Sillä voi varmaan ostaa asukastyytyväisyyttä.
Pilvi muuttaa ja pyrin olemaan hengissä mukana. Hengessä siis. Löysin lähes käyttämättömän siivouskomeron perukoilta mustan lähes käyttämättömän jätesäkin, jonka olen nyt ahtanut täyteen tavaraa. Huolimatta tarkan askeettisesta elämäntyylistäni, tavaraa on. Esimerkiksi pääsiäsmunasta saatu poro. Mietin tässä säästäisinkö sen, sillä siitä on tullut kissan uusi suosikkilelu. Astun sen päälle usein yöllä pimeässä kun harhailen vessaan tai etsimään uutta nenäliinapakettia. Jos säästän tämän poron, on pakko miettiä mitä seuraavaksi säästän. Luultavasti rikkinäisiä sukkahousuja, koska niille on aina käyttöä ja reikäisiä lakanoita, koska niille vasta käyttöä onkin, uusina siivousliinoina siellä lähes käyttämättömässä siivouskomerossa.
Kouluaikoina ja sen jälkeen, mun kaikki vanhat vaatteet joutuivat maalausräteiksi ja se oli tarkoituksenmukaista. Nykyään se ei ole, koska maalaan kahdesti vuodessa. Juuri nyt on yksi työ kesken, jolla on jo uusi kotikin, mutta jonka varmaan maalaan loppuun joskus jouluna. Toisaalta, jos maalaisin sen nyt, se olisi kohta poissa. Ja ne vaatteet jotka odottavat muodonmuutosta maalausräteiksi, menisivät siinä samassa.
Jostain syystä mulla on aina vaan niitä laatikoita, joiden sisässä on toisia laatikoita ja niiden sisässä kallisarvoisia muistoja. Kiviä, simpukoita, rakkauskirjeitä, valokuvia, pullonavaajia, tuikkukippoja, karkkipapereita, maalausrättejä ja vuosikymmeniä vanhoja kuitteja. Arvotavaraa.
On ehkä tarkoituksenmukaisinta kipaista lähikauppaan ostamaan lisää mustia jätesäkkejä ja täyttää ne tällä kaikella. Ehkä koti kohta taas alkaa muistuttaa sitä putkaa, joka on mun sisustuksellinen ideaali. Eteisen matot mä heitin roskiin jo viikko sitten. Kätevämpi on nyt sekin lattia.
Stepa – Siivouspäivä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti