Nukuin noin 2 tuntia 42 minuuttia ja niistäkin noin 5 yritin herätä ja avata silmiäni. Unessa näköni, unennäköni, oli epäselvää ja tarkentumatonta, harhaavaa. Harhaa vaan.
Sain unikirjeen ja vastauksen. Tai vastauksia oli monta. Alitajuntani, se pinnallisin, taisi sen minulle lähettää. Teksti näytti niin tutulta ja omalta. Luin viestiketjua. Kyllä minä tämän tiedän, kaiken. Kynnysmaton sijainen, unikirjeenvaihdossa itsensä kanssa.
Aina vaan viallinen. Kiikkerimmät miehet, rikkinäisimmät, itsenäisimmät, puhumattomimmat ja vähiten takertuvat, kaukaisimmat ja tarpeettomimmat, susilaumat, kentaurit ja rakkaimmat, hyvät isät ja kaikki eronneet.
Kuoleman yli ei pääse
kuin rakastamalla
rakastamalla yhä uudestaan.
kaikin voimin
kaikin keinoin.
Liisa Laukkarinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti