Saatanan vitun perkeleen päivät. Mun satunnainen ja valikoiva lehmänolemus sai tänään sorkasta päähän. Pääni naksahtaa aika usein nollasta sataan, mutta olen oppinut jotenkin sietämään tätä grillausta ihan omissa oloissani. Mä en edes jaksa kysyä universumilta, että mikä helvetti se nyt polttelee, kun ympärillä on sekopäisiä naisia ja sekoavia naisia, rajalla keikkuvia miehiä ja naisia, muuten vaan pipipäisiä paskoja ja vielä lautasia rikkovia lapsia. Kaikilla on samanlainen elokuvallinen efektiraita, manaajaa, itkua ja parkua. Itsellänikin.
Kiukuttelin julkisesti ja nyt on hyvä olla ku hyeenalla. Säälin jo valmiiksi sitä tyyppiä joka kertoo mulle vielä tänään, tai tässä parin päivän säädöllä, jonkun hauskan jutun ja sanoo sitten, että enhän mä tarkoittanut! Ikinä en oo tarkoittanut mitään pahaa ja anteeksi, multa vaan valuu paskaa suusta, mä en tajuu tätä itsekään! Talvivaara-efekti!
Luulen, että tällä on paljon tekemistä sen savolaisen umpityytymättömyyden ja mukahauskan olemisen kanssa. Että ne vaan on niin riittämättömiä ihmisiä, ettei niitten itsetunto kohoa milliäkään, vaikka ne seisoisivat ryhdikkäästi paskakasan vieressä. Niitä vaan alkaa itkettää, kun se paskakasa on jotenkin niitten hyvinvoinnin tiellä ja esteenä.
Suostuin kevyisiin kuorjausliikkeisiin omalta osaltani, mutta en pyydä anteeksi. Se on ihan turhaa näitten kanssa. Savolainen on pahimmillaan pieni uhmaikäinen, jolla on kivinilkan aivot. Ja se helvetti vielä synnyttää eläviä poikasia. Apua. Sen kanssa pitäisi kuulemma tulla toimeen! Ei muuten tarvitse.
Onneksi jossain on myös ihmisiä.
Ääniraita: Risto – Pupu Tupuna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti