Lautta rantain, helvetti valoillaan

Voiko näin markkinoitua käsitiskiainetta olla ostamatta? Koin heti aamulla arvonnousun viruttaessani tässä 8 lattekuppia ja  haarukoita.

Höyläsin kurkusta sydämenmuotoista. 

Vaikka kukaan ei koskaan olisikaan syönyt mun tekemää hyvää ruokaa, se ei tarkoita etten mä osaisi tehdä hyvää ruokaa. Mä unohdin tästä merilevän.  

Tänään on ollut kummallinen päivä. Eniten kai siksi, että tämä on vapaa. No melkein on koko päivä vapaata ollut. Kahdeltatoista aloitin viikonlopun ja nyt on jo aika riemukas meininki. Vähän ehkä puhuin asiantuntevasti pietsojen hertseistä, vaikkei mulla ole hevon hävyn vertaa tietoa niistä. Siksi on insinöörit keksitty. Ne insinöörit on keksineet myös Pilville uuden television, joka sulkee itsensä aina yhdeltätoista illalla. Mietin että mistä nekin insinöörit tietää, milloin on Pilvin nukkumaanmenoaika. Mä haluaisin jonkun koti-insinöörin tai ehkä mieluummin kuitenkin eläinlääkärin. Tai naapurin Penakin ois ihan jees. Olen kaivellut viemäriä, tiskannut, hakenut ainakin kolme korvasientä metsästä, saanut kaksi raivokohtausta ja nauranut niin paljon että, melkein jo itkettää.

Jo eilen illalla keskustelin älykkäästi Pilvin kanssa filosofiasta. Aristotels ja Platn on meidän suosikit. Nauretiin niille eilen pissat housussa. Naurettiin me myös uusimmalle fanipostille jonka sain. Näin me se tehtiin:

Sari: HAHAHAHAHHAAAAA
Pilvi: BUAHHHAAHHHHAAAAA

Mun mielestä on yhä käsittämätöntä, kuinka joku kilahtaa verille mun jorinoistani, jotka siis, tähdennän tätä, ovat aina totta, mitään en salaa, peittele, yhdistele tai tiivistele tai mystifioi. Ikänäni en. Sanan säilällä elävää lihaa kohti. Kaikki tapetaan mikä liikkuu. Mitään ei jää jäljelle. Se kohta missä mun mitta täyttyy tän pakkomielteisen ja fanaattisen fanituksen kanssa, on varmaan jossain hamassa tulevaisuudessa. Mulla on ässä hihassa. Mulla on yleensä aina, mutta mä olen itse niin kierossa, että tykkään pitää niitä hihassa ja tallessa. Hypistellä ja hymistellä itsekseni ja Pilvin kanssa niiden käyttömahdollisuuksia ja -mukavuutta. Mä olen ihan orgasmin partaalla pelkästä ajatuksesta. Enkä pelkästään partaalla vaan ihan itse asiassa.

Mä en selviäsi ilman Pilviä. Se ei kuitenkaan ole käytettävissä ihan aina, koska käsittääkseni se on nytkin ottamassa aurinkoa ja riemuitsee kesästä pimeässä ja viileässä vaatehuoneessaan. Välillä se käy soittamassa poliisit, koska sen pihalla on aina joku juoppo kuset housussa, ryöstö meneillään ja karjuva puliukko. Nytkin se miettii, että miten voikin tulla niin märäksi housut kusemisesta. Välillä se käy parvekeella pitämässä puhuttelua viattomille luontokappaleille, tänään on jonkun harakan vuoro. Muutama päivä sitten oli oravilla vaikeaa. Mä olen uhannut tehdä Pilvistä eläinsuojeluilmoituksen. Se tuskin lannistaa sitä.

No, ainakin tämä päivä on jo nyt ollut ihan äideistä parhain. Mä olen myös unohtanut olla rakastunut, joten jatkan tällä hyväksi havaitulla ja koetulla rakastamisen linjalla.  Parina päivänä olen jopa syönyt.  Kuin nälkäinen nainen. Kahdessa viikossa olen laihtunut kaksi kiloa. Tämä on ihan jees näin. Tämä kaikki. Lautta rantain, helvetti valoillaan.