"Minun on vaikea tulla toimeen ilman ystäviä, mutta ilman mahdollisuutta olla yksin menen rikki, niin kapea on eksistenssini raja. Jos en pääse huoneeseen yksin olemaan, voi käydä niin, että alan liueta, ääriviivani alkavat hämärtyä, minä jatkan olemista epävarmana ja harmaana, osaksi itsestänikin ulkona.
Avain, ovi ja huone, niistä olen riippuvainen, varsinkin siitä asti, kun minua on alkanut palella yhä varhemmin ja varhemmin syksyllä. Minut voisi tehdä hulluksi äänillä, melulla. Olen riippuvainen ovesta, jonka takana on hiljaisuus."
- Liisa Laukkarinen, Härkä ja hyvä mies, Gummerus, 1984
Minun piti tehdä töitä. Istuin lukemaan. Puistoon ja kotiin. Kadotin puistoon tai kadulle ohuen vaalean kesäpaitani. En jaksanut etsiä. Yhdentekeviä ovat vaatteet. Tämä kirja täytyy saada jonnekin piiloon. Kaksikymmentä vuotta sitten se oli ihan eri asia.
Odotin postin. Tilaus ei tullut. Eräänlainen vapaapäivä. Ankeriaan vapaapäivä. Kiemurtelua deadlinen liepeillä. Plaanit bee, cee ja dee. Sähkötöiden mahdottomuus. Kävin työhuoneella leikkaamassa kynteni. Ne jotka eivät ole murtuneet ja menneet rikki. Sojottivat pitkänvalkeina, kuin toimettomilla naisilla. Tai naisilla jotka pitävät itsestään huolta. Toimivilla naisilla. Ei.
Ajattelin olla reipas ja nähdä ihmisiä ennen lähtöä. Soitin kainalosauvalle. Sovin. Nainen soitti. Sovin. En minä jaksa. Säästän naiset. Lähteminenkin on yhdentekevää, kainalosauva on ostamassa airoja, ei se voi muistaa, että olen mennyt. Naiset muistavat. Minä muistan. Yhdentekeviä ovat lähdöt.
Onneksi ei tarvitse paeta itseään, kuten nuorena pakeni. Poistua maasta, hylätä terapeutin hyväntahtoinen huomautus lähtemisen turhuudesta ja mennä kuukauden kuluttua kansainväliselle päälääkärille. Se lohdutti, että on hoitanut reseptejä noin kolmellekymmenelle kansallisuudelle tai yli, kukapa niitä muistaa. Pakenijoita riittää. Minä sitten pysähdyin, maalasin omakuvan, kirjoitin, palasin kotiin ja nain kaikkien kanssa. Sitten menin terapeutin luo takaisin ja etsimme yhteisen korvan kuulla kaikki sanani.
Enää en kaipaa lääkitystä. Lääkitys lamaa pimeyden. Pimeyttä ei saa lamata, koska se on niin tärkeä osa valon tunnistamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti