Vapun kunniaksi siirryin käsivaraiseen tallentamiseen. Tarkkailen myös naapuriani, joka ei hellitä joulukuusestaan. Hänen innoittamanaan luovuin omista jouluvaloistani viime viikolla, jätesäkkisession yhteydessä. Tai yksistä niistä. Muilla parvekkeilla on jo päiväsaikaan orvokkeja ja mummoja jotka pesevät ikkunoita ja puunaavat kesäkalusteita, ripustavat kesäverhoja.
Olen siirtynyt luonnonvalokauteen jonka aloitan aamuisin samoihin aikoihin auringon kanssa. Tänään siirryn myös apurahakauteen. Apurahakausi on siitä hyvä, että voin keskittyä hetkiseksi omiin tekemisiini ja talous on tavallaan turvattu, kunhan sitä täydentää vähällä palkkatyöllä. Mikään ei siis oikeasti muutu, työmääräkin pysyy samana. Aurinko nousi tänään ajallaan, joimme yhdessä kahvia ja katselimme auringon kultaamia varjoja seinillä. Apuraha ei tullut tilille, joten valtion tukema luonnonvalokausi on toistaiseksi utopiaa.
Onneksi olen ollut kaukaa viisas ja tehnyt vähän palkkatöitä. Jossakin tulevaisuudessa häämöttää siis palkkapäivä. Sitä odotellessa toivon että isä ruokkii lapsensa. Minä ruokin kissan. Tuettuna tai ei, ei auta itku markkinoilla. Vielä on kahvia, toiseen ja kolmanteenkin pannulliseen. Kahvin juominen ei ole koskaan pahentanut mitään asiaa ja sen juominen on aina paikallaan ja oikein. Se on kyllä ihmeellistä. Mikään muu ei ole niin luotettavan pysyvää ja hyvää. Ilahdutan nyt heti naapurin koiraa. Se saa usein aamuisin kauhukohtauksen kun jauhan papuja. Kieltämättä mun mylly palvelee liian hyvänä herätyskellona lähinaapureille. Mutta kuka helvetti edes nukkuu valoaamuisin seiskalta?
Unohdin jo että meillä oli vappu. Otimme rakkaitten naisten kanssa vastaan bilepakolaisia. Toiset itkivät, toiset nauroivat. Johtuen suunnattomasta köyhyydestämme, tajoilumme olivat suhteellisen herkullisia, mutta vähäisiä. Ne kelpasivat vieraillemme ja riittivät kuin Jeesuksen kala ja leipä. Sydämen lämpö ja runouskin kelpasivat. Ja minun tupakat.
Ei kyllä uskoisi että minulla on lämmin, ehkä hyväkin sydän. Lämmin sydän tekee sanotuista ja kirjoitetuista sanoista puuroa, jossa on varman sokeria ja kanelia ja kookoshiutaleitakin. Tämä ei saa jäädä tähän. Täytyy vähän skarpata näitten utopioitten suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti