6/26/2013

Missä on sydämen rannat?





Yölliset unireissut ovat vähentyneet ja nukun yhä vain enemmän. Toivottavasti skr ja taiteen edistämiskeskus ovat kesälomalla, eivätkä etälaske työtuntejani.

Valvon ja tihrustan lepakoita. Ehkä näen muutaman. Jossakin naapurissa pojat pelaavat jatsia. Opettelen numeroita ja poltan tupakkaa yöhön. En jaksa opetella. Hiippailen mustarastaan perässä. Se on niin tosissaan ja vakava. Sydänjuuriaan myöten.

Ihottuma on poissa. Rutikuivat ja halkeilevat kyynärpäät ovat parantuneet.

Niissä unissa ei ole oikein mitään. Muistankin vain yhden. Se oli sellainen rakkaus- ja toiveuni, jossa kaikki toteutui. Juhlat ja kaikki, rakkaus jossakin lähiössä, jonne oli lähes mahdotonta matkustaa bussilla. Prinssillä oli vaaleansininen paita päällä. Mikä lie Puotinharju. Sinne se oli muuttanut.

Onneksi todellisuus on julmempi. Hukun päivittäin mereen ja hukutan. Makaan selälläni ja pidän lapsen lainelautaa tyynynäni. Taivas on siinä ja meri. Kaikki samassa. Yhtä armeliaita. Ei taivasta ole. Merta minä pelkään. Se on jo vienyt hiuslenkit leteistäni. Onneksi pakkasin niitä mukaan ainakin tusinan. Loppuvat kun loppuvat. Meri tuskin vähät välittää. Se vain lyö. Sydänkin lyö, melkein meren tahdissa. Ja vähän välittää.

Missä on sydämen rannat? Katselen ja haistelen kalastajia. Syön kaloja.

1 kommentti:

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...