Pilvi tuli moikkaamaan mua tänne ja meillä on nyt uudenlainen päivärytmi, kun lapsikin lensi kotiin. Istumme tarkkailemassa koiramiehiä, lapsimiehiä, kalamiehiä, juoksumiehiä ja miehiä. Mähän en ole lapsen kanssa osannut keskittyä muihin miehiin ollenkaan, joten maailma on avartunut ihan uudella tavalla. Pilvi tosin joutuu yhä muistuttamaan mua nopeilla komennoilla, sillä katseeni harhailee kuten ajatuksenikin. Lähinnä kai kahviin.
Mä en tiedä miten tässä nyt näinkin kävi, mutta mut on esitelty ilmeisesti kylän kaikille homoille. Jotenkin mun päivärytmini on niin perushomoa, että se on tapahtunut ihan vaivihkaa. Paikalliset arskatkin tulevat luo. Kukaan muu ei ole niitä nähnytkään. Niillä on kyllä hienoja tarinoita. Ehkä musta vuotaa jotain homoarskaeritettä, jonka ansiosta mun laasaslainen markkina-arvoni on yhä vakaammin miinuksella.
Voi myös olla, että mä olen vihdoinkin kyllin vanha ja näkymätön. Mun naiseuteni on aina ollut niin kovin hakusessa, mutta Pilvi on jotenkin saanut mut pohtimaan kaikkia naisasioita taas. En tykkää siitä. Bikiniasioita, läskiasioita, meikkiasioita, selluliittiasioita, karvoitusasioita, suhdeasioita, miesasioita, orgia-asioita, säärikarva-asioita, huulipuna-asioita ja kaikkia vitun asioita mitä niitä nyt onkaan. Mä olenkin asettanut itseni vastenmielinen läskirumamummo-kategoriaan ja siellä olen ihan kotonani. Tulisin umpihulluksi, jos pitäisi vaikka lakata kynsiä tai kihartaa hiuksia. Mulle on kyllin työlästä pestä itseni säännöllisesti. Pukeutumisestakin on tullut vähän raskasta. Täällä olen kyllä luopunut sekä alkkareista että rintsikoista ja nyt alkaa olla hyvä.
Mua tietenkin alkoi nyt ahdistaa ajatus siitä, että olen niin ryvettynyt naisena olemisessa, siinä mihin liittyy rakkaus ja ihmissuhteet ja elämä ja miehet ja äitiys ja mitä vittua sitä onkaan, että olen alkanut torjua sitä kaikkea alitajuntani kokonaisvaltaisella vimmalla. Ja kiellän itseltäni ihan kaiken. Huulipunan ja rakkauden. Enkä edes tunnista kieltäväni.
Vähänkö tuli kaamea olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti