Mucho calor

Illasta yöhön kylää terrorisoinut setälauma, meidän poliisit <3 ja jonkun tyypin puhelinnumero. Se haluaa syöttää mulle jotain.

Ylhäällä vasemmalla José ja oikealla José. Aaveita alavasemmalla. Laurille.

Mun eilinen iltapäiväkahvi kesti 9 ja 1/2 tuntia. Kävin kyllä pari kertaa uimassa siinä sivussa. Tälle on ehkä tehtävä jotakin. Työstin valoa koko aamun, en edes mennyt uimaan. Siestan aikaan sain vain pieniä pätkiä houreista unta.

Mun kahvilassa oli kuhinaa jo iltapäivästä, sillä joku paikallinen setäporukka oli lähtenyt vähän juhlistamaan jotakin. Niillä tuli siinä jotain erimielisyyksiä ja ne soittivat sitten itselleen poliisit! Nam! Koko kylä taisi olla kypsä niitten ördäämiseen, sillä mäkin kävin muutamassa kahvilassa ja sedät olivat samoilla huudeilla yöhön asti. Poliisitkin olivat. Kaikki mun tutut pyyytelivät anteeksi ja sanoivat, että kuumuus tekee tyypit hulluiksi ja sitten ne juovat liikaa olutta ja alkavat kännissä sekoilla. Mä olin hiljaa, koska se porukka vastasi sellaista keskivertoa suomalaista viikonlopun viettäjää. Ja näitten sekoilu oli sitä, että ne soittivat itselleen poliisit ja kävelivät kovaäänisesti horjuen. Ne yrittivät tarjota minulle kaikenlaista. Onneksi en ymmärtänyt ihan kaikkea. Jätin iltapäiväkahvin aikana saamani kirjalliset tarjoukset ja puhelinnumerot Josélle säilytettäväksi. Luulen, että se polttaa ne helvetin tulessa, mutta se on niille ihan oikein. Tosin mua alkoi melkein heti kaduttaa, sillä tuossa yhdessä viestissähän on sunnuntailounastarjous! Ja nyt mä en enää saa selvää numerosta.

Täällä on helvetin selkeää se, ettei kännissä törttöillä kaduilla, ei häiritä ketään, eikä kuseskella tai yrjöillä mihinkään. Se ei vaan käy. Kukaan ei roskaa, paitsi ehkä saksalaiset hipit rannalla, tai riko pulloja sun muuta sinne yrjön sekaan. Ja siitä saa sitä paitsi noin 300 euron sakot jos kuseskelee mihin huvittaa. Mä olen yrittänyt pitää suutani kiinni ja olla kertomatta kauhutarinoita kotikaduilta. Kerron yleensä kauniista luonnostamme, jokamiehenoikeuksista, jäätyneestä merestä, komeista ja huomaavaisista miehistämme, kaksikielisyydestämme ja kaikesta kivasta.

Mä olen muuten yrittänyt yhden kollegan kanssa jo kohta viikon miettiä kivoja paikkoja Suomessa. Meidän listalla on jo yksi paikka. Se on Pentti Saarikosken hauta.

Mihin mä jäin? Johonkin kahvilaan varmaan.

No, mä olen niiiin kidutettu näillä kaikilla tajouksilla, että mä luovutin. Mä nappasin yhdestä rantakahvilasta mukavan pojan mukaani ja vein sen yöuinnille. Se oli sille aikamoinen elämys. Kuu ja kaikki. Se luulee että sillä on yhteys Jumalaan. Ei sillä ole.

Tänään mä olen enimmäkseen ollut kuumissani ja levännyt. Tosin olen puhunut itseni uuvuksiin kaikkia kumallisia kieliä yhden insinöörin kanssa. Me pidettiin tuolla yökahvilla ensimmäinen suomen oppitunti. Se käsitti aika paljon latinaa, ranskaa, italiaa, hollantia, portugalia, katalaania ja saksaa, muttei yhtään venäjää.