4.7.2013

Skarppina nyt



Olenhan mä kertonut kuinka skarppia väkeä katalaanit on. Viileän asiallisia ja minuutin mukaan eläviä. Ihmiset on sellaisia. Ja junat ja lentokoneet on. Siksi mä en oikein vieläkään ihan käsitä, kuinka mun lapsi yritettiin lennättää Helsingin sijaan Tukholmaan. Se oli lapsen suurin pelko. Jos kone meneekin jonnekin muualle? Vannoin ettei sellaista voi tapahtua. Että ei ne lentokoneet mitään busseja ole, jotka pysähtelee miten sattuu. Ei pitäisi tietää asioita etukäteen.

Täytin kentällä jokusen lomakkeen ja lippusen. Etukäteen täytin tarvittavat kolme arkkia aanelkkua. Kaikissa kysyttiin nimet, puhelinnumerot, osoitteet ja lentotiedot. Kaikki oli kunnossa. Perfecto. Tyynen rauhallinen José vei pojan mennessään. Tiskivirkailija oli kyllä hivenen tuskastunut. Onneksi, sillä siten siltä unohtui periä multa ne 40 euroa extraa, jonka lapsen lähettäminen maksaa. Ilmeisesti se sitten samaan hintaan unohti määränpään ja koko lapsen. Se unohti myös tarkistaa mun henkilöllisyyteni. Vaikka ostaessani lippua kaaliini leivottiin, että passi mukaan, muuten ei tapahdu mitään.

Samalla tavalla viileän asiallista ja rauhallista palvelua sai Pilvi, joka oli Gironassa motissa, sillä se sai tietää ettei se pääse tänne mitenkään. Ei kulje junia, ei mitään. Tarkistan tämän nyt internetistä ja ei vaan onnistu kuule, sanoi sille luotettava hotellivirkailija. Sun kannattaa mennä sillä bussilla joka lähtee yhdeltätoista. Onneksi Pilvi on lajissaan skarppi nainen ja sanoi sille virkailijalle, että saattaa myöhästyä bussista, kun kellokin on jo 11.20. Kaikesta päätellen Pilvi pääsi tänne, mutta siihen tarvittiin minua, pakonomaista uskoani paikallisjuniin ja jonkin verran näpyttelyä. Junaa vaihtaessa Pilvi yritti viettää luppoaikaansa vessassa, mutta reittiohje oli niin kyseenalainen, että se tuli samalla rakolla perille asti. Käsitin puheista, että vessa olisi ollut tarjolla jossakin pikkukylässä, jonne oli aika pitkä matka.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti