8/12/2013

Ikävät






Hyvä pyhäpäivä. Olen tehnyt aika vähän mitään tänään. Tai siis eilen. Pessyt vaatteita, säätänyt videopätkää, juonut kahvia ja voinut pahoin.

Loppumattomista festoista yksi on aluillaan ja pääjuhlat juhlitaan lähtöpäivääni edeltävänä päivänä ja lähtöpäivänä. Festa Major de Sant Roc on vanhin Barcelonan juhlista. Yöllä sain esimakua juhlamenoista, kun suihkepulloin varustautuneet sottapytyt levittivät ties mitä väriliuosta kaikkien päälle. Juhlat aloitetaan hyvissä ajoin ennen juhlapäivää. Viikkoa ennen on sopiva ajankohta. Ilotulitus on usein jo juhlan odottamisen alkamista edeltävänä päivänä, juhlan aikana satunnaisesti ja yleensä juhlat myös lopetetaan ilotulitukseen.

Orkesteri soitti mitä huvitti ja vaihtoi paikkaa mielensä mukaan. Terasseilla ei saa soittaa musiikkia, paitsi elävää. Siksi kaduilla on varsinkin juhlan aikaan yksi tai useampi porukka, joka liikkuu, tanssittaa ja laulattaa ihmisiä, kerää porukkaa mukaansa ja soittaa siinä sivussa. Kuka haluaisikaan kuunnella jotain dj:tä?

Terassilla oli tunkua ja mohitoja sai juoda vitosella aika monta. Tarkemmin ottaen niin monta kuin pystyy. Suomalaisena mun pitäisi osata käyttäytyä ja vetää irvokkaat perseet olalle ja ehkä vielä oksentaa jonkun kivan tyypin syliin. Koko rahan edestä. Ja kaverit on kovasti odottaneet näkevänsä niitä suomalaisia juomatapoja. Ja räyhäämistä. Ne itse kiskoo olutta aamupalaksi ja pitkin päivää, olematta koskaan oikein kännissä tai selvinpäin. Toisaalta yksi ei juo ollenkaan alkoholia, mutta on hiljalleen vähentänyt tupakanpolttoa niin paljon, että ylpeilee polttavansa pelkkää maria. Ja niin se myös tekee. Tupakointi tappaa. Fumar mata. Se on joskus juonut liikaa, mutta nyt se on kuivilla, koska polttaa pelkkää ruohoa ketjussa. Toinen ei juo väkeviä ja sekoittaa vähän tupakanpuruja mariinsa. Pt sekoittaa vähän maria tupakkaansa ja syö joka päivä croissantteja, koska ne ovat niin terveellisiä. Täysjyvää. Se oli löytänyt leipomosta myös täysjyväsydämen. En syönyt sitäkään. Mä en osaa selittää sille täysjyväasiaani niin, että se ymmärtäisi.

Puhumme paljon masentuneista miehistä. Naisista neljäsosa syö masennuslääkkeitä. Ahdistukseen, jännitystiloihin ja unettomuuteen.

Sisällä liikkuu jokin kotiinpalun ahdistus ja odotus. En tiedä mihin minulla on ikävä. Ei mihinkään erityisesti. Ihmisiin on ikävä. En pidä siitä hetkestä jolloin ikävä on tasapainotonta kiikkumista kahden ikäväalueen rajoilla, ehkä ilmatilassa, ehkä matkalla, ehkä melkein kotona. Ohuet säikeet kiskovat lähemmäs tai kauemmas kohti ikävän kohdetta. Tuntuu kuin olisin leija, joka on kiinni kahdessa narussa.

Mutta se tunne menee aina ohi ja muuttuu. Naru joustaa. Keho joustaa ja mieli. Ikävän kohteet joustavat.

Niitä mohitoja oli kaksi.



4 kommenttia:

  1. Hei
    Nämä sun Espanja-tarinat ovat viehättävän ilmavia ja samalla viileitä, vaikka pohjalla on jokin syvä melankolia. Kun luin tota treffeillä-juttua mietin, että puhut varmaan sujuvasti Espanjaa. Tuossa (tekstiesi perusteella) sinun kulmikaassa luonteessa on jokin perin suomalainen (skandinaavi-slaavinen) elementti, jota ainakaan mun super-analyyttiset aivot ei kykene jäsentämään!

    VastaaPoista
  2. Jäsennyn hyvin huonosti myös itselleni. Olen aina hukkumaisillani melankoliaan, mutten ole kuitenkaan todellisessa todellisuudessa ihan niin sulkeutunut ja viileä kuin annan ymmärtää. Minulla on valoisampikin puoleni, sosiaalinen, tutkiva ja jopa hyökkäävä.

    Mun täytyykin heti kirjoittaa siitä kielestä tänne. Todellisuudessa en puhu espanjaa. Kaksi kuukautta täällä ovat olleet hirveää rämpimistä kielen ja kommunikaation suossa. Sikaitaliaa, englantia, vähän ruotsia, kastellaania ja katalaania sekaisin, eleitä, kuvia, ilmeitä ja sen sellaista. Vaikeaa, mutta jostakin on aloitettava. Ja olen aika pitkämielinen halutessani saada jotakin selville.

    Nyt olen siinä pisteessä että saatan ymmärtää jonkin hyvin yksinkertaisen lauseen, mutten tiedä miten siihen vastataan. Olen myös pakkotilanteissa puhunut suomea.

    VastaaPoista
  3. oikeesti neljäsosa? onko totta? outoa. eiks ne oon nyt niitä iloisia espanjalaisia???

    VastaaPoista
  4. En tiedä mikä on oikea totuus. Epäilen myös, että miehet käyttävät lääkkeitä vielä enemmän.
    Yksi totuus on tämä, mutta otanta aika pieni.
    http://www.health.am/psy/more/spanish-women-take-antidepressants/

    Tämänkin jälkeen lääkkeiden käyttö on lisääntynyt. Laman takia varmaan sekin.

    Mä olen yrittänyt puhua tästä parin tyypin kanssa, mutta sain isovihan niskaani, kun sanoin että ettehän te olekaan niin hyvinvoivia, inhtohimoisia ja iloisia sittenkään. Mä en tiedä mitään, koska olen nokkava ja liian itsenäinen nainen pohjoisesta...huuh. Hysteerinenkin.

    VastaaPoista

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...