9/05/2013

Meillä on nyt mysteeri tässä






En tiedä millainen keskittymiskyky oravalla on. Luulen että minulla on ihan samanlainen. Tai sitten olen nukkunut liian vähän. Olenkin.

Olen ollut parhaassa mahdollisessa hoidossa. Avohoidossa Pian luona. Saunassa ja kahvipannun kyljessä. En muista kysyinkö taaskaan Pian kuulumisia. Istuin lauteilla ja puhuin synkähköä ja kireää yksinpuheluani. Epäilen, että Pia on liian hyvä kuuntelija. Olen siitä erityisen iloinen. Että minulla voikin olla sellainen nainen ystävänä. Ja muitakin sellaisia naisia. Ikuisuusaihe. Naisrakkaus ja -luottamus.

Virallisempi hoito ei mene ihan samalla keveydellä kaaliin. Mun silmälääkäri on kadonnut. Sen tilalle oli ilmestynyt uusi lääkäri. Samanlainen nuori komistus. Mitä helvettiä niille oikein opetetetaan siellä lääkärikoulussa potilaista, äh, kun asiakkaista? Että varokaa ottamasta kontaktia niihin? Tämä sanoi kyllä vanhanaikaisesti käsipäivää, mutta istutti mut sitten tuoliin ja narisi päin naamaa. Että meillä on nyt tässä mysteeri. Kun mä en tiedä ollenkaan minkä takia sä olet täällä. Edellisen lääkärin sanelut on hävinneet, jos niitä nyt on kirjattukaan.

Vastaanoton jälkeen mä yritin ajatella myönteisesti, että ehkä se yritti olla hauska. Tästä riemusta mun tulisi kuitenkin maksaa parhaimmillaan kuutisenkymppiä päivässä ja erilaiset mikstuurat päälle. Mullahan on hirmuisen hyvä huumorintaju, mutta jotenkin tää oli liikaa. Sanoin että kiitos kadonneen lääkärin, mä voin sanella sulle ihan mitä sattuu, koska mua on kidutettu monta päivää unettomuudella ja alan olla sekoamispisteessä. Ei mulla ole hajuakaan milloin mä olen missäkin käynyt ja mihin mikin lääke on milloinkin vaihdettu. Saatoin olla vähän lakastuneen kiukkuinen marttyyri. Siksi kai sitten lääkärikin.

Pääsimme silti tutkimukseen asti ja siinä selvisi, että silmä on alkanut parantua. Alkanut parantua, kuulosti niin ihanalta, että meinasin itkeä. Sain tietenkin lisää lääkkeitä ja epämääräisen lupauksen (ei sisältänyt silmiin katsomista ja voi myös olla etten mä näe ihan kamalan hyvin silmiin asti itsekään), että käännettä pahempaan ei voi enää tapahtua. Ehkä tapahtua. No todennäköisesti ei voi. Epämääräiset eväät, mutta näillä mennään. Olen helpottunut. Ihan itsestään tämä mies ymmärsi, että mulle on turha määrätä enää yhtään yöherätystä. Ehkä sillä oli kuitenkin psykologista silmää tajuta, että muuten olen seuravaksi Niuvassa tai ihan jollain muulla polilla tarkasteltavana.

Näin hetkittäin niitä numeroita ihan selvästi. Aina kahden rivin jälkeen näkö sumeni, mutta mä sain levätä välillä ja yrittää uudelleen. Sen jälkeen nukuin melkein kahden tunnin päikkärit ja yöunta kuusi ja puoli tuntia putkeen. Näin hienoja pornounia. Saattoi ne olla tosiakin.

Hyvä tästä vielä tulee. Vähän kuin uusi elämä. Tai oikeastaan entinen. Uusi elämä ei välttämättä ole niin kiva juttu aina.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...