Giljotiinissa

Maailma on mutkalla 

Olen hirveän iloinen kaikkien maailman naisten puolesta. Sain eilen antaa rakkausvalmennusta Yhdelle miehelle ja päätin siinä samalla tehdä palveluksen kaikille maailman naisille. Käskin miehen mennä ja tehdä aloite. Nyt. Ja huomenna myös. Sellainen jonka nainen ymmärtää. Vaikka naiset ei nykyään muuta teekään, kuin aloitteita, niin ne arvostavat kyllä niitä, joita niiden ei tarvitse itse tehdä.

On vaikeaa nähdä itseni varsinaisena rakkausvalmentajana, mutta niin minä vain suolsin suustani kaikki universumin ja naiseudenkin kliseet. Ja jos Jari Sarasvuo saa sanoa kaikesta mitä sylki suuhun tuo ja Laasanenkin mittailla julkisesti minunkin markkina-arvoani, niin näitten rinnalla mä olen varmasti ihan vitun hyvä oraakkeli. Olen saanut aiemminkin valottaa tälle samaiselle Yhdelle miehelle naisen ajattelua ja sitä loputonta analyysiä jonka nainen saa kehitettyä, vaikkapa sanasta luuta. Puhumattakaan miehen ja naisen viestimisen täysin päinvastaisista kaavoista, jotka aiheuttavat enimmäkseen sekavuustiloja ja ihmiseläimen degeneroitumista. Puheemme muistuttaa joskus sellaista sanojen töksäyttelyä, jossa toinen sanoo sanan ja toinen tulkitsee sen merkityksen väärin ja sitten ainakin minä alan aika nopeasti selventää viestiäni huutamalla ja huitomalla. Sylki lentää ja pissat tulee housuun pelkästä raivosta. Minä puhun niin suoraan kuin osaan, mutta mies ei tajua sanaakaan! Edes yhtä! Kaiken syljen ja testosteronin jäljiltä tapaamme tajuta, että kyllä, puhuimme samasta asiasta ja olimme siitä näköjään täysin samaa mieltä. Otetaanko lisää kahvia? Ei naiset ole monimutkaisia! Niiden pitää joskus vaan vähän tarkentaa. Ihan kaikkea.

Meille tuli taas vähän sanomista siitä suoraan sanomisesta. Annoin esimerkin omasta elämästäni. Kainalosauva sanoi taannoin, että siitä on erikoista, ettei mulla ole sellaista ihan mahtavaa miesystävää, koska mä ansaitsen sen. Yhden miehen mielestä se oli mukavasti sanottu ja Kainalosauva tarkoitti sanomisellaan juuri sitä mitä sanoikin. Koska miehet ovat sellaisia. Ei ole mitään piilomerkityksiä ja peliä. Ai ei vai! Minä taas raivosin kaksi päivää (viikon), sillä minusta se oli säälivä, alhainen, minut kokonaan ihmisenä ja naisena nollaava ja itkettävän raivostuttava kommentti, joka kaiken lisäksi on niin kliseinen, että itkin kolme tuntia. Erityislaatuisen ihanuuteni vuoksi istun täällä kotona saatana internetissä ja joku kehtaa tulla huutamaan siitä, etten ole kokonainen, vaan säälittävä yksinäinen nainen, joka tarvitsee jonkun mahtavan rinnalleen, ollakseen vähemmän säälittävä friikki ja eheytyäkseen kokonaiseksi ja pitääkseen jonkun miehen tyytyväisenä. Mitä helvetin ansaintalogiikkaa tämä elämä oikein on? (Kyllähän mä oikeesti ymmärrän, ettei se niin sanonut. Ehkä.)

Mitä ihmettä mä olin sanomassa. Sori. Mä kirjoitan tässä samalla apurahakaavaketta puhtaaksi ja huomasin että tupakatkin on loppu, joten mun on mentävä nyt ensin ainakin ärrälle.

Piti sanoa, että rakastunut mies on yhtä kiemurteleva, epävarma ja sekopäinen kuin nainenkin. Minusta on kivaa katsoa sellaisen miehen rimpuilua ja sisäistä taistelua koko maailmankaikkeutta syytellen. Ihan vaan kahvikupposen ääressä ja varsinkin kun se ei kohdistu minuun. Siinä samalla voi opetella elekieltä. Vauvakeskustelupalstat on täynnä niitä juttuja miten ihastunut mies katsoo ja käyttäytyy ja kävelee ja mitä nyt tekeekin, sukii tukkaansa ja istuu haarat levällään. Siinä ne kaikki eleet on. Sen ei tarvitse kuin ajatella kohdettaan, niin se muuttuu eläimeksi, jonka testosteronitason voi mitata sen katseesta. Sanomattakin on selvää, etten mä ymmärrä näitä eleitä itse, jos ne kohdistuu minuun. Mulla on muutakin tekemistä, kuin arvailla ja analysoida miehiä niitten elehtimisen perusteella. Kaikki ne sukii tukkaansa. Tai useimmat niistä joilla tukkaa on. Mun eteen voi polvistua ja kosia, enkä mä tule siitäkään hullua hurskaammaksi. Tosin mulle voi sanoa suoraan että "tule". Sen mä ymmärrän, enkä sekoita sitä mihinkään muuhun.

Miten mies, joka valloittaa avaruuden ja rakentaa mersun ja kaukoputken, voi olla niin totaalisen pihalla, ettei saa yhtä sanaa suustaan? Sillä on siinä sanassa kaikki pelissä ja naisellakin on. Sen yhden sanan myötä, voi koko hulluus romahtaa tai sitten muuttua yhteiseksi hulluudeksi. Luulisi, että olisi kivaa saada pakit ihan suorilta tai lentää taivaaseen. Helpompaa kuin takertua pahimmillaan vuosikausia piinaavaan pakkomielteeseen rakkauden ehkätoteutumisesta tai oletukseen siitä, että universumi on ikävä tyyppi, joka ei salli minulle sitä kaikkea kivaa, mikä muilla jo näyttää olevan.

Universumin energiakenttien sijaan miehen, ja ehkä naisenkin, kannattaa joskus palata vaan tähän käsillä olevaan hetkeen ja hyväksyä se giljotiinin, kuilun, kuoleman ja pettymyksen paino joka painaa ja avata suunsa. (Tai no, lähetä vaikka tekstari saatana, jos puhekyky on mennyt. Kuka kieltää lähettämästä tekstaria sille jonka kanssa istuu samassa pöydässä?)

Tässä kohtaa mä muistutan, että on maailman helpointa sanoa toiselle, että tee aloite ja sano suoraan. Olen itse seurannut tätä neuvoa ehkä liiankin usein ja aina on mennyt niin päin vittua kun voi. Siksi mä olenkin tehnyt vaitiololupauksen itselleni. Se on jonkinlainen rakastumattomuuskortsu. Se ei vielä toimi, mutta kun sinnikkäästi kumitan kaikkia universumin mulle luomia hautoja ja rakkauksia, niin kyllä se varmaan kohta toimii. Toisaalta, jos ei olisi mennyt niin päin vittua, olisin varmaan jäänyt paitsi vaikka mistä maailman ihanimmasta asiasta mun elämässä.

Ai niin. Miehet. Se testosteroni on jo kolmikuisella sikiöllä ihan samaa luokkaa kuin miehellä. Se mikä teissä jyllää, ei aina ole epäoikeudenmukainen universumi vaan testosteroni. Muistakaa masturboida säännöllisesti, eli vähintään kahdesti viikossa. Voitte te tietysti paneskellakin, jos siltä tuntuu. Älkääkä urheilko liikaa, koska se ei todellakaan tee hyvää teidän miesenergialle.