Jokin viikko sitten merkitsin kalenteriin ex tempore -matkan sinne missä kaikki lasketaan. Menin sinne perjantaina. Tulin sieltä pois, koska siellä oli kamalaa. En suosittele. Sen nimi on Gloria ja se on helvetin esikartano tai itse helvetti, en ole ihan varma.
Sen sijaan eiliset kinkerit olivat antoisat. Tapasin monta viehättävää miestä ja naista. Niin monta, että piti lopulta laittaa stoppi toimilleni, koska muuten olisin herännyt täysin vierailta apajilta silmät punaisina. Ja se olisi ollut se pienin paha. Mun on niin tuskaisen vaikea joskus valita tai jättää niikseen. Heräsin kyllä silmät punaisina, mutta tiesin missä. Jaksan silti yllättyä. Siellä missä tiesin olevani, tarjoiltiin kahvi vuoteeseen. Kahdesti. Ja kaikkea muutakin tarjottiin. Monta kertaa. Tai ne tulivat oikeastaan ihan itsestään.
Illalla puhuttiin paljon henkeviä. Enimmäkseen miehistä ja seksistä ja taksikuskeista ja bluesista ja borrelioosista ja siitä, paneskelenko minä yhden muusan kanssa vai en. En tiedä miten sellaiseen ajatukseen voi joku päätyä, että harrastaisin jotain jälkiaviollista seksiä, mutta sanoin etten pane tai panisi tai ole pannut. Minä tietenkin valehtelin. Enhän mä voi käydä edes säännöllisesti töissä,kun vaan paneskelen koko ajan! Kun huutaa tarpeeksi usein että susi, niin tapahtuu jotain. En muista mitä. Mutta siis panisin. Ja olen kerran unissani pannutkin. Eli perun valheeni. Mutta en silti pane, koska en voi panna niitä joita rakastan. Vai miten se meni? Eikä tässä ole vissi logiikka. Eiku eikö?
Olen tehnyt tänään katumusharjoituksia nuotiolla ja metsässä. En ole kyllä varsinaisesti katunut mitään. Olen vain käristänyt ryynimakkaraa ja antanut tuulen puhaltaa. Tätä ei suotta kutsuta pyhäpäiväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti