Avara luonto

Pilvi tuli. Se on ihan ihaninta. Hain sen yöllä junalta ja houkuttelin sen kotiin ruisleivällä ja jallukaakaolla. Sitten tapahtuikin kaikenlaista ja yritän tässä juuri nipistellä itseäni uneen tai hereille. Ainakin talossa on nyt koristeltuja pipareita ja eriskummallinen suklaakakku jossa yhtenä raaka-aineena on etikka. Masu on täynnä vorschmackia, mutta luulen että tämän viikonlopun pääraaka-aine on silti vihan hedelmät. Rakkaus on sellaista.

Vaikka kuinka yritän skarppailla ja kamppailla, istun aamulla keittiön pöydän alla ja puhun Muusan kanssa puuta heinää, paskaa ja rakkautta. Muusan ja Pilvin tapaaminen ei mennyt illalla ihan putkeen. Jos mun pitäisi jotenkin määritellä tätä, sanoisin että niillä on tässä elämässä vielä noin minuutti yhteistä kohtaamisaikaa jäljellä ja sen jälkeen tapahtuu murha. En tiedä kuka tappaa kenet, mutta luulen silti että Pilvi voittaa. Tai Muusa. Ihan sama. En tiedä onko minun tehtäväni estää murhia, mutta estän tai en, olen se joka vahingoittuu eniten. Viimeisten vedonlyöntitilastojen mukaan Pilvi kyllä voittaa. Muusat nyt vaan on sellaisia. Turpiinottajia.

Mulla on raskas ja pitkä viikonloppu, kun kaikki haluaa olla mussa kii ja ne tappelee mun raajoista ja niitten läheisyydestä verissä päin. Mä karjuin tänään kadulla, että tämä on kivaa kun pidätte kiinni ja haluatte olla mun lähellä, ja repeilen kyllä palasiksikin tarvittaessa, mutta että rajani ne on mullakin. Olen vanha ja väsynyt, mua ei saa enää samalla tavalla palasiksi ja jakautumaan kuin ennen.

Tämä on kyllä ehdottomasti mun suosikkijakso Avarasta luonnosta.

Iltamenoja varten olen sopinut Söpöliinin kanssa, että otetaan mukaan popcornia. Sekin tykkää seurata luontodokkareita.