Tunnen oloni vähän ulkopuoliseksi ja osattomaksi pitkän viikonlopun jäljiltä. Johtuu kai siitä, että olen vahingossa etäännyttänyt itseni jonnekin avaruuden turvakaaren toiselle puolen jo ajat sitten. Tai ehkä oon vaan turtunut särkylääkkeen ja d-vitamiinin yliannostukseen. Sillä jaloviinalla ei voi olla tämän kanssa mitään tekemistä, sillä se on tehnyt minusta Jeesuksen. Olen ruokkinut koko seurakunnan sillä yhdellä 20 cl pullolla. Ja sitä on vielä jäljellä. Siitä on tehty kaakaot ja täytekakut ja jaettu raakasnapseja aina tarvittaessa. En käsitä. Romahtelen sitten keskenäni täällä jälkijäristyksissä ja nukun ihan vitusti. Välillä neulon lapasta. Kaikkea ei ehdi prosessoida parissa päivässä. Oon täyttänyt ihmisiä kuin eläimiä. Alan olla tyhjä.
En edes uskalla ajatella kenen kaikkien pitäisikään paneskella keskenään, että tämä loppuisi, mutta varmaan jokin keskinäinen joukkorakkausfestari pitäisi järjestää, niin kaikki saisivat vahingossa kaikkia, eikä kenellekään jäisi saamaton olo. Ja turpiinkin saisi vetää ketä lystää ja milloin vaan lystää. Ja sitten pantaisiin kaikki paikat niin feng shui, ettei mitään rajoja. Paitsi feng shuin rajat. Mulla ainakin on työn alla selvittää, että mihin helvetin ilmasuuntaan mun pohjapiirretyn kotini jääkaappi osoittaa. Pelkään että se rakkaus on siellä, mutten jaksa nyt tarkistaa. Luulen että sen selvittyä, elämäni muuttuu muuksi. Voi myös olla, etttä asennan arkkupakastimen sen rakkauden hoodeille, niin loppuu tämä märinä ja kaikki saatanan perkeleen maailmalliset tukitoimet.
Ei ole minulla valittamista. Kaikki on turhaa, ihan saatanaperkelevittuturhaa, eikä turhemmaksi voi tulla. Kaikki sanat ja kosketukset ja tyhjyys mikä velloo sisään, kun kaikki ovat menneet. Minä olen tässä ja mielistelen itseäni heräämään edes vähän. Kaksi viimeisintä yötä olen vetänyt tuhtia yhdeksää tuntia ja luulen etten nuku enää ikinä. Lapashommien lisäksi olen lukenut uutta raamattuani, askmeniä (become a better man) ja huokailen ihastuksesta etten ihan vielä ole mies. Yritän kyllä muuttua paremmaksi mieheksi. On ainakin jokin missio tämän "mutta ethän sä ole nainen" tai "ei sua lasketa" rinnalla. En aio siltikään muuttua hyväksi jätkäksi, joten mä muutun paremmaksi mieheksi. Varmaan jo aamulla olen aikamies. En tiedä onko siinä yhdessä lauseessa jotakin perää. Sain sen mun mieskaverilta noin 380 kilometrin päästä. Se meni jotenkin niin, että teen miehistä impotentteja. Välimatkaakin saa olla jonkin verran ja mä toimin silti. Ja se sentään on ihan oikea MIES. Naiseksi mä olen välillä aika kestävä ja itkuton (ei kyllä uskoisi), mutta ehkä mun on tosiaan keskityttävä hetkeksi hoivaamaan miestä itsessäni. Naisena musta ei ole yhtään mihinkään ja hakkaan vaan pääni pirstoiksi.
Sain vähän ääneen vaikertaa Pilville mun onttouttani. Että miksen mä vaan anna olla ja jää jonkin suloisen selkälääkärin sänkyyn makaamaan? Maailman tappiin asti. Mä näen itseni siellä ihan selvästi. Saamassa päivystysluontoisia orkkuja yötä päivää. Mutten kuitenkaan näe. Mun silmille tekisi hyvää pienet Kellopeliappelsiinit. Muuten olen pian niin romuna, ettei mua kukaan jaksa ottaa vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti