12/17/2013

Mustien jätesäkkien päivät

LAULU VAROMATTOMALLE  NAISELLE

Sinä olet astunut monta kertaa harhaan
laskematta
naulaan ja
neulaan.
Livennyt kiviltä ja pitkospuilta.

Sinä olet työntänyt rikkinäisen johdon pistorasiaan
ja saanut sopivasti sähköä.

Sinä olet sytyttänyt hattusi liekkeihin ja
hihasi tuleen
ja polttanut kyynärvartesi lettupannulla ja uunipellillä.

Sinulta on revitty silmä päästä
ja sinulla on luututtu lattia
jolle kaatui
kolme desiä kaljaa.

Sinulle on veisattu virsiä ja sinun lapsuutesi on
puhkottu multaiseen nyrkkiin
ja likaviemäreihin
ja sinua on hyväksikäytetty nyt ja heti ja hiljaa.

Sinä olet kävellyt jalkapohjasi verille lasinsiruissa
ja tallannut palaville tupakoille.

Sinun kielesi on revennyt mattotelineeseen ja
naapurin ajokoira on astunut sinut.

Sisältäsi on kaavittu tuulimuna ja ole herännyt
vain lentääksesi nopeasti pois maasta.

Olet maannut väärien miesten alla ja päällä ja
keinuissa, vessoissa, lattioilla ja tippukiviluolissa.

Täällä sinä istut ja katsot ikkunasta järvelle
puhut kaikesta siitä mikä sattuu
ja siitä minkä unohtaa.
Olet hukannut kenkäsi
ja sanot ettei sillä ole merkitystä.



Viimeisiä viedään. Siivouspäivä. Sanojen siivous on kurkussa. On paperipölyä. Siitepölyä. Selkäranka on vahva, mutta suojaton. Miten voi olla näin helvetin kylmä koko ajan?

Kun rakkaus muuttuu teoista sanoiksi, se on jo tappanut itse itsensä. Mustien jätesäkkien päivät, viimeiset kiusaukset, joita ei halua jättää jälkeensä. Ei saa jäädä jälkiä. Rakkaus ja oikea rakkaus ja pakkorakkaus. Jokin vuorollaan, odotan että kieli katoaa, mutta tunnen vielä sen lämmön joka yö. Se ei ole kenenkään muun ikioma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...