1/02/2014

Zeniä pintaan



Vuodenvaihteen masennuskausi on ohi. Olen nykinyt rajoja paikoilleen ja kellunut takaisin pintaan. Olen saanut apua myös kellukkeena hienosti toimivalta Söpöliiniltä, jonka nimen vaihdankin Vuoreksi tai Kellukkeeksi, heti kun muistan. Tai Avara luontohan se on.

Makasin kokonaisen eilisen päivän turvakodissa kääriytyneenä peittoon ja join kahvia ja limukkaa ja söin Omareita. Ja pälätin. Ja olin hiljaa ja katsoin kun Matlock ratkaisi jonkin rikoksen ja kaiken muunkin katsoin. Sain jopa käyttää kaukosäädintä itsenäisesti. Siinä kohtaa kun norsunpoikanen kuoli, meinasin itkeä, mutta en itkenyt. Ehkä melkein en siinäkään kohtaa, missä M.A.Numminen puhui kauniisti ja hallitusti. Saan yhä itkeä kerran päivässä, mutta jostain syystä nyt on jo toinen päivä, jolloin se ei oikein tule. Tyhjentyminen on ohi ja täyttymys kutittaa selkärankaa. Vuori hieroi selkärankani siihen kuntoon, että aloin hengittää. Kohta luulen pääseväni punttikselle tai veteen jatkamaan.

Olen vahingossa vienyt Vuorelle vaikka mitä. Ja se pysyy tyynenä ja selkeänä. Olen kuitenkin aika helppo kellutettava. Kahvia nenän eteen ja kaukosäädin käteen. Jos puhun, minulle voi hymähdellä osallistuvasti tai sitten sulkea korvansa järjestäytymättömältä ja poukkoilevalta virralta, joka suustani valuu. Sekin käy. Luulen silti, että Vuori on ainakin osittain läsnä, antaa mun opetella taas hengittämään rauhassa, eikä tee siitä sen suurempaa numeroa. Se lisää omaa helpotustani ja virittää jotain pientä tyyneyttä ja zeniä pintaan.

Suunnittelimme, että hankimme Vuorelle sellaisen mukavan hippivaimon tai sitten palkkaamme orjia. Hippivaimon tehtävänä on tuoda ja keittää sitä kahvia nenän eteen ja hakea meille popcornia jos tekee mieli. Ta mitä nyt mieli tekeekään. Sellaista naista ei voi olla vaikea löytää. Yleensä ne tulee itsestään. Nyt vaan odotellaan. Voi tietenkin olla, että tulee sellainen vaimo, joka ei pysty pitämään yllä turvakotia sen perimmäisessä hengessä ja se on sitten loppu ja slut se kaikki hyvä ja mä joudun siirtymään johonkin uuteen laitokseen.

Se on parasta kun sanat ja teot tukevat toisiaan. Pelkät sanat eivät koskaan riitä ja sanojen ja tekojen ristiriidasta syntyy hajoamisjätteenä kyllästymistä, vittuuntuneisuutta, itkua ja tuhkaa.

Mä sain uudenvuoden yönä tietää, että Muusa ja Prinssi on kohdanneet. Onneksi kohdanneet eivät tiedä ketkä ovat kohdanneet. Prinssi ei tiedä ja Muusa tuskin muistaa. Mä sain tänään puhelun Iisalmesta, jossa mut toivotettiin tervetulleeksi sinne asumaan. Perustelut on aika hyvät. Asuminen on sen verran edullisempaa, että viiniin ja huumeisiin jää ainakin satku enemmän kuukaudessa. Täytyy nyt kätkeä tämä ajatus rintaan ja tutkiskella sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...