On sellaisia ihmisiä joista pääsee eroon. Sitten on niitä joista joutuu eroon. Ja niitä joista haluaisi päästä eroon, eikä ikinä meinaa päästä. Ja niitä joista ei halua päästä eroon, mutta joutuu. Ja niitä joista joutuu luopumaan ja niitä jotka kuolevat. Ja niitä jotka jänistävät. Ja niitä jotka ottavat paikkansa, vaikkei sitä tarjota ja niitä jotka jättävät paikkansa heti kun se on tarjottu. Ja kaikkia muitakin ihmisiä on. Onpa niitä valtavasti. Onneksi ne kaikki kuolevat.
Rakastaminen on vaikeaa. Välittäminen on helppoa ja vaikeaa ja yhdentekevää. Jaksaminen on vaikeaa ja ruoanvalmistus on joskus työlästä. Lämmitän lapselle ihan just pinaattilettuja. Olen paska äiti. Tanssiminen on kivaa.
Näin pornounta ja sitten lääkeunta. En uskaltanut katsoa pornounikohdetta silmiin. Luulin että se tajuaisi heti, mitä on mennyt tekemään mun unissa. Sitten mun melatoniinikapseleihin oli piilotettu eräänlaista pullopostia. Aloin tutkia niitä kun en saanut unta. Pieniä valkoisia paperinpaloja täynnä kirjoitusta. Runoa. Luin niitä koko yön. En muista sanaakaan, muistan vain sanat. En jaksa tarkentaa. Tarkoittaakohan se sitä että minun on syötävä sanani? Silloin pitäisi kiinnittää erityisesti huomiota sanoihinsa. Sanoihini.
Vähän myöhäistä. Saatoin sanoa eilen yhdelle miehelle, että oletpa sinä suloinen poika. Se vaan tuli jostain. Luulen että sen ääni saa mun suun avautumaan ja sieltä tulee sanat kun hanasta. Saatoin myös yrittää vaihtaa sen miehen kypsään avokadoon, mutta mulla on yhä vaan kypsä avokado tässä hollilla. Oli siellä Meryl Streepkin. Se on aina niin kaunis nainen. Se ei varmaankaan ymmärrä väärin, jos sanon sille, että oletpa sinä kaunis aina ja mennäänkö samalla bussilla etsimään Sherlock Holmesia?
Nyt se on sanottu. Enteriä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti