3/04/2014

Löytöjä




Eilen tai tänään ja aamulla, löysin itseni Iisalmesta, tutusta vuoteesta, hyvin nukkuneena ja saunapuhtaana. Riisuin talon ympäriltäni ja menin toiseen taloon likaamaan itseni. Upotin sormeni tussiin, upotin teräni tussiin ja upotin kynteni tussiin ja raavin paperille mustan puun, kahdeksan puhelua ja sokean muusan. Se jäi kesken ja annoin sen olla valmis sellaisenaan.

Löysin pääni ja siellä oli muistutuksena Pian sanoja ja hymyjä. Kenelläkään ei voi olla sellainen pää kuin minulla. Ja mitä se kenellekään kuuluu ketä minä rakastan. Edes sille ketä rakastan.

Räntä satoi vaakasuoraan ja minä löysin kaksi kirjaa. Puhuin maailman arkipäivästä hötkyilemättömän savolaisukon kanssa. Ukko osti Isovihan. Minä ostin Aila Meriluodon. Sen jossa sanottiin, että riisun äkkiä ympäriltäni talon. Ja Jussi Kylätaskun sen, jossa sanottiin, että puhelin soi toista tuntia, kukaan ei nosta kuuloketta.

Näin unessa mustatukkaisia tyttöjä. Niiden mustat hiukset olivat mustia ja sitten vähän vähemmän mustia, melkein punaisia. Minulla oli silmät auki. Rintaliivit hioivat turvonnutta lihaa 83 km/h. Puhelin soi ja sanoin, että täältä pesee, perinteiset kaksi tonnia huomiseksi. Soitin Vuorelle ja vein mukanani kermaa. Ymmärsin vihdoinkin, kuinka käteviä ovat korkitetut kerma-astiat. Muovin ja tuhon omia olemme kaikki. Siitä tuli lämmin olo. Vuori keitti pannukahvia ja minulla oli vettä ripsissä. Kiusasin kissaa. Söimme äkkiä suklaapatukan pois, koska siitä riittää juuri kahdelle.

Muusa tuli ja luki meille ääneen Antti Koivumäkeä ja minä rakastuin. Viimeistään siinä kohdassa jossa aurinko tai västäräkki nousee yleisen saunan takaa lakikorkeuteensa, lyö maiseman päreiksi,

hyvin nopea rakkaus, rauhallinen, ja naurahtava.

Tom Waits sylki ja räki. Blind Willie Johnson lauloi Motherless Children Have A Hard Time ja katsoin ikkunasta ja ajattelin, että siellä jossakin on yleinen sauna ja hiukseni kaipaavat jotakin, väriä ja leikkuuta. En tajunnut olevani ilkeä.

Sain uuden television ja se katsoi minua. Hymyilin sille. Avasin kirjekuoren ja sieltä löytyi kynä. Kirjoitin sillä kirjekuoreen ja kirjoitin että toimii. Ehkä se oli muistutus universumilta. Sain tietää syntyneeni klo 01.02. Jos se on totta, siinä on täsmällisyyden tuntua. Jonkinlaista. Jos ei nollaa oteta lukuun. Jos ei synny 00.01. voi syntyä 01.02.

21.10.
01.02.

01.02.
21.10.

Hahmottelen. Nouseva merkkini olisi silloin neitsyt. Juuri ja juuri neitsyt.

Kävelin kissanruokakauppaan ja ostin kissalle ruokaa. Ostin kahvia ja menin istumaan Sen yhden miehen kanssa. Se sanoi että torstai oli hyvä. Ja että näytelmä jatkuu. Ja minä sanoin, että minun on vaikea muistaa joitakin asioita. Ja luulen että saatan ehkä oppia ja ymmärtää jotakin. Mutta en enää muista mitä muuta sanoin tai tarkoitin, koska minun on vaikea muistaa ja ymmärtää. Jotakin peilistä, vastavuoroisuudesta ja jonkin sanomisesta ääneen ja sen ymmärtämisestä, että se koskee sinua ja juuri sinua ja juuri nyt. En ymmärrä.

Leikkasin hiukset. En voi poistua kodistani kahteen kuukauteen, mutta huomenna on pakko.

Join lisää kahvia ja laitoin loput hiukseni kiinni. Puhelimen äänettömälle. Luulin nukahtavani heti, mutta sitten kello olikin jo kaksi. Mutta ennen sitä sanoin Pilville ja Pilvi minulle.

Kirjoitin jotain. Vähän. Laskin sen käsistäni ja kissa meni makaamaan sen päälle. Kissa makaa sokean pisteeni. Mustan pisteen ja kolme mustaa pistettä.

Valun uneen kuin minä vain voin, ilman unta. Pääni päässäni. Silitän nukkuvaa. Silitän nukkumaan.

Saan melkein kiinni sokeasta muusasta. Montako päätä on kolme päätä. En näe kovin tarkasti. Se jäi 80 kilometrin päähän ja minä olen tässä, kietoutuneena muistamattomuuteeni. Kaiken muun olen jo unohtanut.

Hyvä päivä.

1 kommentti:

  1. Vau, tämä on hieno. Kaiken ymmärsin, vaikka en mistään tiennytkään.

    VastaaPoista

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...