Kaikki on ok

Kosinnan jälkeisiä kuvioita omakäsityönä 

Sanoinko viime viikolla ja edellisellä vai ainako sanoin, että onpa hullu viikko. No nyt on hullu viikko.

Onneksi horoskooppi ei taaskaan petä:

Huhkit kuin heinämies, joudut tekemään tosi paljon hommia, jotta saisit haluamasi. Voit elää jonkun asian vaikean kautta, mutta löydät siihen helpommankin reitin.

Olet päässyt oikeille jäljille erään asian suhteen. Vainukoiramainen sinnikkyys ja todellisten ystävien apu johtavat sinut onnen porteille. 

Olet monenkirjavassa seurassa. Toiset heistä haluavat kuulla totuuden ja menestyvät sen ansiosta. Toisten ego taas on liian heikko siihen. Tämän päivän keskusteluissa ei siis kannata olla liian suora ja rehellinen.

Kop kop vaan onnen portti ja kaikki pimahtelevat monenkirjavat. Eikö näihin vaan voi kirjoittaa, että laita ovi kiinni, sitten  verhot ja vedä käteen senkin hullu? Ja se olisi sitten vuosihoroskooppi. Älä mene ulos. Jokavuosihoroskooppi. Älä päästä sisään. Tästä lähin kirjoitan itse omat horoskooppini.

Luulin että tälle viikolle riittäisi yksi epäonnistunut kosinta, mutta tälle päivälle on merkitty kalenteriin kiirastorstai ja huomenna onkin siten pitkäperjantai. Elämä on juhla. Sanoiko Samuli Putro, että elämä on juhla. Sanoi. Siitä tulikin mieleeni, että tässä on Samulin villasukat. Ne eivät mitenkään liity mihinkään, nuo villasukat. Mun molemmissa villasukissa on reikä pohjassa. Siksi mulla varmaan on kylmä taas koko ajan. Tulee sisään. Siis tuulee.

Villasukat 

Lumikkikin odottaa mielenliikutusta 

Ai niin mut mä olen unohtanut syödä! Siitäkin voi tulla vähän kylmä. Ja elämästä. Mä muistin eilen että unohdin ja ihmettelin sitä Vuorelle. Olen syönyt viimeksi tuvakodissa sunnuntaina. Se sanoi että jos jumala olisi tarkoittanut etten mä syö, niin mulla ei olisi vatsalaukkua. Mä sanoin ettei mulla ole jumalaa. Sitten aloinkin epäillä. Entä jos onkin jumala. Jos se suuttuu kun en käytä sen luomaa mahalaukkua, niin voiko se ottaa sen pois? Suuttuu mulle yhtäkkiä kun runtelen sen luomusta. Vuori lisäsi että niitä jumalia on muuten enempi kuin yksi. Päätin heti syödä, mutta sitten taas unohdin. Jos jumalat on, se on antanut mulle paljon hyvää. Katselen yhtä omenaa tuolla keittiössä sillä silmällä. Kaikkea muuta katson silmät ummessa, koska en ihan tosi kestä enää yhtään mielenliikahdusta tälle viikolle. Ja voisin vaikka vannoa, että niitä on tulossa.

Ymmärrän että kun sitä jumalaa on niin paljon, niin tuntuu joskus raskaalta olla sen pelinappulana. Yksi jumala vielä menisi, sen vihan kestäisi, mutta kun on niitä muita jumalia, yhtä jumalasotkua kaikki, niin joutuuhan siinä joskus koville. Luulisi kyllä niilläkin olevan muuta puuhaa kun mun vatsalaukku.

Mä täytin eilen panopäiväkirjaa. Sain sen synttärilahjaksi monta vuotta sitten ja aloin täyttää, öh, monta vuotta sitten. Se on nyt vissiin puolillaan. Mutta sieltä on hauskaa ja valaisevaa lukea ne sellaiset jälkipuheosuudet, panokaverin kommentit ja käytetyt asennot. Vaikka tää onkin aika tylsää luettavaa, mun täytyy kenties varjella lastani tältä ja poistaa se kirjahyllystä nyt heti. Mun käytetyt asennot on mm. perussettiä, perusperheenisäsettiä, peruskauraa ja kookosöljyä. Mä tässä mietin, että miten peruskauraa ja kookosöljyä on joku asento? Oon varmaan kännissä näitä täytellyt. Mun jälkipuheet on yllättävän rehellisiä: mä kuolen tähän, oi miten hauska pikapano, laulattaa, voi räkä miten kukaan voi olla noin huono, sattui päähän, mä lemppaan ton. Näille puheille ei ole paljoa tilaa, siksi ne kiteyttää hienosti todellisuuden. Vittuun kaikki haaveet ja.

Olen sentään joulukuusta ollut selibaatissa. Ja vaikka sanonkin, etten ole kranttu, niin olen. Mies sanoi että että olen kranttu. Luulen että se halusi vain tuntea olevansa. Ja olenhan minä, pakko kai se on jo myöntää. Hirveästi on vielä maailmassa niitä, joihin en sekaantuisi kirveelläkään.

Pakko miettiä että mikä se minussa on, mikä naksahtaa joidenkin tyyppien suhteen heti. Se mikä on bilsaa, jolle en voi mitään, vaikka haluaisin. Yleensä se on ääni. Puhe. Sana. Onko se myös oikeasti se, että olen varma että ne häviää, että niitten on pakko mennä pois, kotiin, elämään, kauas. Ikäänkuin varmistan etukäteen, ettei tämä tästä.

Ai ai ai.