Loputon pyhäpäivä alkaa umpeutua. On aika taas kerran nousta kuolleista ja asettua millimetripaperille makaamaan. Keväthulluus tekee minusta yhtä syttyvän kuin käsidesi. Ja käsillä onkin tekemistä. Pestä oksennuksenhuuruisia lakanoita ja tyynyjä, tiskata kaikkien kupit ja kirjoittaa suu täyteen arjen rauhaa. Eipä ne viitsi paljoa puuhailla. Pysähtelevät iholle ja hinkkaamaan pölyä silmistä. Pää menee omia menojaan ja suu käy, vaikka sieltä hyppii sekasanastoa, jota kenenkään ei pitäisi kuulla.
Olen viettänyt ihanaisia päiviä ja katsellut ihmisiä. Polskinut musiikissa kuin loputtoman kuumassa vaahtokylvyssä. Syönyt jäisiä tuulihattuja ja laittanut ripsiväriä. Kerran vuodessa voi. Ripsiväriä.
En ole missään sisällä vaikka maailmankaikkeus tuntuukin olevan sisälläni. Se on valmis uuteen alkuräyhään, orkkujen orkkuun. Siinä liha repeää palasiksi ja sinkoutuu yhtymään mahlasta tahmean pihakoivun ensilehdille. Tai jotakin sellaista.
Välillä käyn henkeviä keskusteluja ihmisten kanssa. Toisista ihmisistä, vuodenajoista, halusta, pihakalusteista, häkkilinnuista, rakkaudesta, ikävästä, oksennuksesta, kahvista, musiikista, työstä, lapsista, pyhistä, naisen tyydyttämisestä edes tyydyttävästi, elämästä, kaalista ja kaipauksesta.
Pilvinkin kanssa sain vähän viriteltyä miesaiheista ja kerrankin asiallista ja älykästä keskustelua. Se meni jotenkin näin:
S: Vitun homo.
P: Vitun homourpo.
S: Vittusaatanan homourpo. Homourpopaska.
P: Festareiden paikka olis taas.
S: Mä tiedän missä se asuu.
Muisteltiin sitä kertaa, kun Pilvi googletti jotain tavanomaista. Meillä on sellainen meininki usein, että me pelätään kirjoittavamme tosillemme tarkoitetut viestit jollekin muulle, esimerkiksi sille, kenestä me juoruillaan. Tai siis keskustellaan henkevästi. No, meillä on syytäkin, koska olemme onnistuneet näin myös tekemään. Eikä keskustelun sävy aina ole niin yltiöpositiivinen kuin tuossa yllä. Pilvi on kuitenkin minuakin parempi, koska se on googlettanut mun fb:n viestiboksissa. En enää muista mitä, jotain viherkasveihin liittyvää varmaan, mutta kuitenkin sellaista, että olen vähän ihmetellyt. Pilvi varmasti ihmetteli googlen kankeutta. Jos se olisi googlettanut jotain "hamsterin huumaaminen ennen fistausta", niin olisin yrittänyt olla mahdollisimman avulias.
Googletin ton heti. Ihme kyllä löytyi yksi osuma. Kohta löytyy toinen. Kokeilkaa itse.
Sitten me palattiin vanhaan suosikkiaiheeseen. Jos mies ei soita viikkoon. Olen kirjoittanut siitä hämmästyttävän paljon, koska en ole asiantuntija. Mun puhelinnumero on salainen. Kokeilkaa vaikka. Joskus mä saatan antaa sen jollekin satunnaiselle urpolle, että soita nyt sitten. Mutta niille, joiden toivoisi soittavan, en koskaan muista antaa mitään ja jos oikein pinnistän muistiani, niin ne eivät ole sitä pyytäneetkään. Mun on pakko antaa tämä oma neuvoni itselleni tänäänkin. Vaikka en siis odotakaan kenenkään soittoa.
http://tyttosinaoletratti.blogspot.fi/2011/11/pala-aikaa-ma-kaytan-nyt-siivun-tata.html#.U1V7nfl_sjk
Tämäkin vielä.
http://tyttosinaoletratti.blogspot.fi/2011/09/minua-naurattaa-tanaan-paljon.html#.U1V8Y_l_sjk
Biisikin näyttää olevan joka kerta sama. Rutiinit luovat turvaa.
Toissa yönä joku urpo soitti mulle puoli viideltä ja kysyi voiko tulla paneskelemaan mua keittiön pöytää vasten takaapäin, koska se ja mä oltais niin sopivia siihen. Kysyin että onkohan hyvä idea tähän aikaan rynkyttää mun pöytä paskaksi? Se on mun tapani ilmaista romanttisesti että ei nyt. Jos joku eiurpo tekisi saman mä antaisin sille koko keittiönpöydän. Vaikka viideltä aamulla. Ja liekehtisin silkasta limasta, ennen kuin se edes ehtisi pöydän ääreen.
Kummallinen oksennuksen ja sydänveren viikko. Piinaviikko. Ihana viikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti