Ruoholla

Kesäyö 

Elviksen kanssa 

Sunnuntaina revin ruohoa maasta ja puhun Vuorelle. Luen ääneen runoa. En muista mitä. Jotakin hetkestä joka seisoo ja sitten taas liikkuu, ilma lyö ilmaa vastaan, aalto paiskaa vasten kalliota, kalloa. Hevosetkin laukkaavat.

Lapsi on nukahtanut sohvalle Aku-Ankan taskukirjan kanssa. Nenän edessä leijuu pannukahvi maidolla ja sätkätupakka. Makaamme punaisella viltillä ja ruoho kasvaa ympärillämme kohisten. Leikkaan sitä sormin, ruoho kerrallaan. Naapurin vieraat, pienet pyhäpukuiset, kiipeävät puuhun, ylös ja ylemmäs. Pukuisä huutaa ne alas keikkumasta sieltä ja autoon nyt heti!

Aurinko paistaa läpi silmäluomen. Silmät kiinni ja suu auki. Puhetta ja mutinaa. Miehet, naiset, suhteet, paniikit ja runokuvat. Kuinka hyvin me viihdymmekään yksin. Vuori sanoo, että ei meille kelpaa kuitenkaan kukaan. Minulle ainakaan, koska muuten seurustelisin, eikö niin? Kyllähän minä nyt melkein saattaisin jonkun saada jos olisi pakko. Eikö niin?

Nauramme ja haaveilemme minulle miehen. Tai Vuori sen pukee sanoiksi. Sen joka keittää kolmet erilaiset aamukahvit joista saan valita. Mies tuo silitetyn päivälehden vuoteeseen ja itsensä siinä sivussa. Se vasta olisi jotain. Me jopa tiedämme yhden potentiaalisen hemmottelijan ja nauramme lisää. Kyllästyisin sellaisen kanssa viikossa. Varmaan kuka tahansa kyllästyisi tai sekoaisi. Onkohan tämä järjen ääni vai katkeruuden?  En tietenkään kyllästyisi.

Naispuhe pitää pintansa.

Kirjoitin tähän pitkän pätkän ikärajoista (laskeako yhä vaan, vai nostaa), persepanoista, kahvinjuonnista, lohduttomuudesta, räjähtävistä tisseistä, jotka käyttäytyvät kuin mukulakivet ennen menkkoja, särkylääkkeistä, huonosta seksistä, rynkyttämisestä, opettamisesta, "vanhoista" miehistä jotka saavat ihan oikeasti sydänkohtauksia ja vanhenevista naisista, jotka ovat pihalla kuin lumiukot orkkuineen, sulamispisteessä aina vaan. Pyyhin ne pois. Ei huvita lukea ja varsinkaan ei huvita kirjoittaa. Saan välittömän ahdistuspaniikkikohtauksen ja hoen, että mun vika munvika mun vika.

Tähän joku aasinsilta.

Kävin eilen tai tänään ostamassa paistinpannun Ikeasta. Tänään eli eilen olen juonut kolme litraa jääkahvia, katsellut kaloja, kalastajia ja lakannut varpaankynteni. Katsonut yhden elokuvan ja itkenyt. Pohtinut vetäsikö vielä käteen vai narun kaulaan. Naru kaulassa käteen. Kaikki muukin kukkii.

On varmasti jokin syy sille, että olen tässä yksin.