Kesän kunniaksi olen opetellut katsomaan telkkaria. Sieltä tulee James Nesbitt kerran viikossa. Se on köyhän naisen House, mutta menin siinäkin sekaisin jo vuosia sitten, kun jaksot muuttuivat yllättäen uusinnoiksi ja kanavatkin vaihtuivat miten sattuu. Nesbitt tulee 12 kertaa ja aion olla melkein aina paikalla.
Televisiosta tulee myös jalkapalloa. Ilmeisesti joka päivä ja paljon. En aio katsoa sitä. Katsoin jo ihan tarpeeksi. Herätin lapsen huutamalla lattialla kannustus- ja solvaushuutoja ja säikytin lahna-asentoon rauhoittuneet kissat. Seuraavana yönä ei paljoa nukuttu.
Ikkunoista ei ole parin ensimmäisen ampiaisen jälkeen tullut yhtään uutta. Ne on varmaan paleltuneet. Hyvä niin.
Kesän kunniaksi kaivoin myös talvipalttoon ja tumput esiin. Tarkenin pyöräillä saunomaan kaverin luo ja siitä sitten päärynäviinin ja salmiakin (hyi saatana) voimalla tanssimaan Aavikon (ei hyi saatana) tahdissa. Siinä tuli myös lämmin. Voisikohan Aavikon palkata soittaamaan kesäksi johonkin tähän lähettyville, vaikka keittiöön, jotta pysyisi vähemmän sinisenä ja silti toimintakykyisenä tämän kylmän ajanjakson yli.
Selailin kaverilla sellaista japanilaista katalogihässäkkää, jossa oli paljon kaikkea lämpimänäpysymiseen tarkoitettua. Kummallisia jättitohveleita ja sähköisiä vilttisysteemejä. Paras oli kuitenkin sellainen kokovartalotyyny, jollaisen haluaisin myös itselleni. Eivät vaan ole kehdanneet tehdä siitä enempää ihmisen oloista. Siis unikaveri, tyynykaveri. Niitä sai kyllä kukkakuoseillakin, mutta mä ottaisin tuollaisen yksinkertaisen beigen. Tai siis saahan se olla minkä värinen vaan, en ole puhdasverinen rasisti.
Pyhäpäivän kunniaksi musta on leivottu hengellinen johtaja. Enemmän siitä joskus toiste. Muutenkin ihmeellisiä kannustavia sanoja elämään. Näyttää melkein siltä, että täällä on perustettu jokin inhimillinen salaseura, joka ei halua mun lähtevän pois, koska muutoin kaupunki romahtaa ja kaikki hyvä kaupungissa. Luulen että ne on ne ihmiset itse, jotka tän tekee. En minä tee mitään. Olen vaan ja itken ja kiukuttelen. No, vähän joskus tykkään kaikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti