Tällä viikolla olen enimmäkseen käynyt kirkossa, katsellut ja kuunnellut. Ja lukenut. Ja se taisi olla viime viikolla.
Mulla on lapannut täällä vieraita (mehiä), joilta olen saanut kaikenlaista. Valkoviiniä, mansikoita ja sikaarin nyt ainakin. Ja tietenkin kaalia.
Monena päivän oon miettinyt, että pitäisi vähän ajatella mitä miettii. Ja sitten jättää asioita sanomatta ja kertomatta. Niinpä mulla on ollut tää ikkuna tässä viikon verran auki ja olen saanut sanottua ei mitään. Tämän hämärän peittoon jäävät hikiset ja auringolla vuoratut yöt ja päivät, turruttava maailmantuska, tukkoiset viemärit, ruusuvarkaudet, yökävelyt, päiväunet, tiskaamisen mahdottomuus, tapetut kissat ja koirat, kuolleet koirat ja niitten kaulapannat, avajaiset, kuiva rosee, kuuma punaviini, kaikki Mariat, parveketupakointi miesasioiden tiimoilta, olohuoneen käytön maksullisuus, unohtunut televisio, veden muuttaminen jääksi, hävyttömyys, siivoton helleseksi, huonosti kasvatetut lapset joita rakastaa silmittömästi, nurmikko, uskonnonopetus uskomattomalle, pannukahvittomuus, kirjallisuus ja ihan kaikki.
Sen minä vaan sanon, että paljon vähemmän pitäisi tinderöidä, koska kadulta ja viereisestä pöydästä pokaaminen on oikeesti kivempaa. Siihen tulee kaikki hajut ja maut päälle. Onhan siitä varmaan jo toista viikkoa kun lupasin itsekseni ja ehkä vähän sivulauseessa kaverillekin, että tää loppuu tähän nyt ja mä haluun jonkun tai jotain muuta. No en oo mitään luvannut ja jos oon niin perun sen tässä ja nyt. Helppoa kun heinänteko. Elonkorjuu. Mitä näitä nyt on.
Kirjoitin ensin, että kakki hajut maut päälle. Taidan tästä lähteä vähän kylille murjottamaan ääneen jollekin tielleni osuvalle raukalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti