Kaksi päivää jatkunut "tänään lakkaan kynteni" -fantasia on nyt totta. Haaveista kannattaa yleensä tehdä totta. Sitten voi haaveilla lisää. Ja toteutella lisää.
Minulla ei ole puutetta kynsilakasta, mutta menin ja ostaa päräytin uuden. Sen nimi on Pink Diamond ja sen se on näköinenkin. Alennuksessa se maksoi 3,50 €. Mietin mitä parantumatonta pahaa teen ympäristölle lakatessani kynteni tällä kiiltäviä muovi- tai metallihippuja sisältävällä paskalla? (Milloin Lumene oikein alkaa sponsoroida minua?) Mistä kaikki tämä kynsilakka tulee ja minne se menee? (Onko tää Natural Code joku luomutuote, vähän kuin lähiliha? Onko lähiliha yhden yön pano, joka asuu kahden kilsan säteellä?) Oikeesti, voiko olla mitään turhempaa maailmassa. Voi olla. Paljon on yhtä turhaa. Otetaan vaikka ripsentaivuttajat tähän viereen. Ja se valkaistu peräreikä. Kyllä. Maailma on räjähtämistään vaille valmis ja täynnä turhaa.
Tekeekö tämä Pink Diamond minusta timanttisen ja kauniin naisen, poistaako se kalpeuden kasvoiltani ja pysäyttääkö verenvuodon? Aika varmasti. Luulen näin. Mihin mä luottaisin, ellen plaseboon? Ja tämä on kyllä edullista plaseboa. Huomenna pitäisi jaksaa mennä treffeille. Ajattelin että maalaamalla kynteni, treffikaverin huomio kiinnittyy niihin ja maailman tilaan, ei ollenkaan harmaaseen naamaani ja vuotavaan kohtuuni. Pitää yrittää pitää myös suu supussa, etten paljasta kaikkia yksityiskohtia jännäelämästäni.
Tänään vein myös roskat ulos, silitin kissaa ja mietin samalla, että onko mulla tarpeeksi elinaikaa jäljellä pitää mitään suruaikaa näitten kaikken huonojen ja tyhmien ja tuhmien miesten välissä? Ei taida enää olla. Mutta tänään mä myös itkin hetken, ihan pienen hetken vaan. Sitä ajatusta ja muistoa, että mies makasi vielä hetki sitten takanani ja tarttui minuun kiinni ja. Se olikin sitten viimeinen kerta. Voiko ikävä räjäyttää kohdun tulvimaan verta ja kasvattaa sen kaiken paskan mitä se nyt hädissään vuotaa? Ei. Onneksi.
Naurettavaa miten epäreilua elämä joskus tuntuu olevan ja miten paljon se paskoo päälle yhdessä tai kahdessa viikossa. Voikohan omaan hengitykseensä tukehtua? Tai millaisiin kompromisseihin sitä suostuu varastoidakseen vähän läheisyyttä tai saadakseen jokapäiväisen orgasminsa. No, oikeestaan aika pieniin. Mulla on hieno muuri ympärilläni. Saa olla aikamoinen Ilmarinen, joka sen takoo nyt rikki.
Mä siellä kempparissa valitin iloiselle ja palvelualtiille myyjälle sen kynsilakkahommelin takia. Sanoin ettet sä oikeestaan voi mua auttaa, mä olen nimittäin sairas, mutta kyllä tässä jotain keksitään. Olin vähän niinku arpomassa huulipunan ja kynsilakan välillä. Sitten kun mä maksoin, se ilahtui kovasti, että löysin plaseboni. Aloin pelätä, että ehkä se sittenkin on nosebo. Luonto ja kaikki. Kaikki kuolee kun lakkaan kynteni. Kaikki lakkaa. Myyjä antoi minulle kaksi ilmaisnäytettä. Tuplana. Ne molemmat tekee mulle ihmeitä. Kysyin että näytänkö mä siltä että kaipaan ihmettä. Se sanoi että ei, näillä vaan usein on tämmönen nimi. Miracle Skin Perfector ja Bright Now Visible Repair Day Cream.
(Ja miehelle, joka ei lue näitä, mutta jos, niin selvennystä tuohon plasebo ja nosebo juttuun: http://fi.wikipedia.org/wiki/Lumel%C3%A4%C3%A4ke)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti