9.12.2014

Olet suolainen, hitaasti jäätyvä*


Maanantaisin kaikki on sallittua. Luulen. Pitkästä aikaa tartuin itsekin puhelimeen ja tein tarkistussoiton. Keittiöpsykologin vastaanotto otettiin vastaan ja hyvä tuli. Ei niin, että se auttaisi, mutta sellainen tekee ihmisiä hetkittäin eläviksi.

Lopulta meni niin diipiksi meininki, että karkasin kotoa ja kävelin sateenmustaa kaupunkia, joka kokosi pään takaisin paikoilleen. Levitin sieluni ja muistiinpanoni baaripöytään ja tutustuin nuoreen, erittäin nuoreen ja liian nuoreen Johannekseen. Mun pitäisi joskus päästä yli siitä, että lasken sormilla pöydän alla että kyllä vain, voisin olla tuon äiti. Tapaamani nuoret miehet eivät aina osaa laskea, vaikka jotkut heistä muutoin ovatkin sormistaan näppäriä. Mutta Johannes osasi. Ja puusepäksi hän oli vallan runollinen. Oi miten suloinen. Vähän kuin suklaarasia. Eisavolainen suklaarasia. Neljä päivää täällä on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Johannes on ihan pihalla. Maalasin hänelle muutamalla lauseella savolaisuuden ytimen. Nyt Johannes luulee että olen kirvesmurhaava sekopää. Tai jotakin sellaista. Voi olla että silti tapaamme tänäänkin. Eläköön joululoma!

Tämä ei tietenkään riittänyt illan saldoksi, vaan poikkesin ystäväni kanssa pikkujoulujameihin. Siellähän saa tunnetusti ilmaista juomaa koko illan ja ilmainen juoma on aina pakko juoda. Baariolosuhteissa ilmainen juoma ansaitaan laulamalla esimerkiksi Bon Jovia housebandin säestyksellä. Jostain syystä mun ei tarvitse kuin istua paikallani, niin mut lasketaan esiintyjäksi ja plokkari tuo mulle niitä juomalippuja kolmen nipuissa. Vähänkö hyvä meininki! Saatoin käyttää muutaman lipun satunnaiseen kanssaeläjään, sillä tarkoitukseni ei tosiaankaan ollut humaltua.

Aamuyöllä heräsin kissan kainalosta. Joku lähetti ystävällismielisen tekstiviestin, jossa kyseli vointiani ja kertoi tehneensä salaattia. Puoli kuudelta aamulla siis. En ole vielä osannut päättää mitä vastaisin. Sen kunniaksi kävin juoksentelemassa itseni hikeen ja seuraavaksi ajattelin lankuttaa multa niskat nurin. Onneksi treffit on vasta kuudelta. Sitä ennen ehdin miettiä, onko oikein mennä treffeille, kun niin hirveän monet treffit on jo ennestään rästissä. Mutta käytännössähän mä en käy treffeillä, eli voin jättää miettimättäkin.



*Lainaus Johannekselta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti