Kuherruskuukausivapaapäivä

Elämä näyttäytyy Vesimiehen pään sisällä toisinaan sekavana ja edestakaisin pomppivana pallona, joten hän tarvitsee tasapainoisen kumppanin, josta ammentaa sisäistä rauhaa.

Vapaan aamun kunniaksi juon pari pannua kahvia ja luen horoskooppeja. Kahvia menee väärään kurkkuun, koska tässä on taas selkeä virhe. Tuon lainalauseen pitäisi mennä näin:

Vaaka näyttäytyy Vesimiehen pään sisällä toisinaan sekavana ja edestakaisin pomppivana pallona, joten hän tarvitsee tasapainoisen kumppanin, josta ammentaa sisäistä rauhaa.

Tänään on meneillään kuherruskuukauden viides päivä ja luulen, että otan pienen loman tähän. Kuhertelu itsensä kanssa on henkisesti ja fyysisesti aika uuvuttavaa näin pitkissä pätkissä. Ihmettelen joskus, kuinka ihanaksi kaikki muuttuu kun vaan päättää niin. En tarkoita sitä, että hampaat irvessä nauttisin, vaikkei mitään nautittavaa ole, vaan sitä, kun mielijohteesta päädyn olemaan vähän pilvessä. Onnellinen. Vähän kuin olisin rakastunut taas, vaikkei itseä kummempaa kohdetta ole mailla ei halmeilla. Rakastan myös aika paljon niitä ihmisiä joita ympärilläni jo on. Ihmisvihani näyttäytyy ehkä oudossa valossa, mutta näin tää nyt menee.

Eilinen oli työn suhteen nihkeä. Universumi tuli väliin. Puhuin pitkästä aikaa yhden naiseni kanssa puhelimessa. Konsultoin, vaikka olen siinä hommassa maailman huonoin. Tuli hyvä ja lämmin olo, vaikka puhuttiinkin aika paljon ikävistä asioista. Tietenkin minut saa aina läikkymään sekin, että joku sanoo ääneen, että olen mahdottoman ihana ja mahtava nainen. Sivuttiin myös rajaamista ja kiitollisuutta. Sitä mikä määrä kiitollisuutta on paikallaan. Jos universumi esimerkiksi paskoo päälle kolme vuotta, niin missä vaiheessa kannattaa lopettaa ääneen kiittäminen joka aamu? Missä vaiheessa sanoa universumille, että haista sinä vittu ja häviä. Aikaisessa vaiheessa, sanoisin. Unohtakaa se universumi, sillä ei ole meidän hyttysenkakan kokoisen elämän kanssa mitään tekemistä. Sillä mitä sanot lähikaupan kassalle on. Sano, hei ja kiitos ja katso silmiin, äläkä samalla puhu puhelimeen.

Luulen että konsultoin siinä samalla itseäni. Kannattaa keskittyä siihen mikä on. Yleensä kaikki pieni on. Täytyy kuitenkin muistaa vähän myös haaveilla, ihan mistä huvittaa. Haaveilemalla makkarakeitosta (mun koko kuherruskuukausi on synonyymi makkarakeitolle), on melkein varmaa että haave toteutuu. Ja mitä siitä, vaikka usein itse saa toteuttaa ne haaveensa. Siinähän muuttuu pienen universuminsa jumalattareksi. Ainoa tunne, jota kehotin varomaan on katkeruus. Kannattaa tarkkailla sitä ja oppia sen muuntautumiskyvystä.

Illemmalla istuin tutun miehen kanssa oluella ennen Räjäyttäjien keikkaa (vrt. makkarakeitto). Puhuttiin siitä miten hyvä olen ja miten hyvä mies on. Haaveista vähän. Jaksamisesta. Hieno ilta.

Tänään haaveilin aivan pienen hetken uunilämpimästä leivästä. Enää en.