3/13/2015

Ja tietenkin Albert


Tällä viikolla olen mennyt monta kertaa ajoissa nukkumaan. Sille on kohta laitettava jonkinlainen stoppi, sillä tänään heräsin neljältä. Luontaisenkaltainen väsymys yhdistettynä nopeaan ja tehokkaaseen uneen tuntuu kuitenkin sopivan minulle. Loikoilen tyytyväisenä puoli tuntia sängyssä ja sitten keitän kahvin. Uimahallin valot eivät vielä ole päällä, mutta taivas on. Se on jo sininen ja jotakin oranssinkultaista kajastaa sen helmoissa.

Ein kanssa ei ole yhtä leppoisaa. Olin jatko-opinnoissa eilen. Nyt olisi harjaannuttava siihen, etten sano ein perään kaikenlaisia syitä ja perusteluita sille. Etten laveasti selvitä mikä kaikki minua estää sanomasta kyllä. Ei on ei. Olen käyttänyt jo ainakin kerran selityksenä pelkkää aiempaa päätöstäni sanoa kaikkeen ei. Se vie liikaa energiaa ja on huonompi selitys kuin pelkkä ei. Mentorini taas on hauska tapaus, koska se on tavallaan luonnollinen lisä Vuoren ja Muusan kaltaisessa jatkumossa ja jonossa. Se vain tuli jostain. Mentorilla ei ole nimeä, kuten Vuorellakaan ei ensin ollut. Mentori ei ehkä kuitenkaan voi olla Mentori. Se olisi vähän paksuhkoa. Sitä paitsi Mentori on vain käymässä kylässä. Tosin niinhän me kaikki.

Eilen kävelimme samaa matkaa kotiin ja puhuin vain muutaman sanan Vuoresta ja Muusasta. Mentori tajusi heti yhteyden Julesiin ja Jimiin, vaikken edes vihjannut siihen suuntaan. Piti hengittää väärään suuntaan ja myhäillä, sillä ilahdun aina tukehduksiin asti, kun kohtaan miehessä kaltaistani naista. En ehkä kertonut Julesista ja Jimistä täällä aiemmin. Hyvä niin. Voi olla, että kerroin siitä vain Vuorelle. Tai sitten en kertonut kenellekään, mutta niin vain joku tietää. Sanoin Mentorille jotakin sellaista, että on hyvä tiedostaa suhteensa Julesiin ja Jimiin. Mietin kumman kanssa ajaisin koskeen ja miettimättäkin tiedän sen olevan Muusa. Vuoren kanssa ei voi hukkua. Mentori ei ole itsekään aivan tavanomainen ihminen, kun ymmärtää jotakin sellaista, mistä olen hiljaa. Hymistelimme yhteisesti sitä, kuinka uuden aallon elokuvat ovat vaarallisia, silloin kun ne osuvat herkässä tilassa leijuvaan nuoreen. Jos niiltä säästyy herkässä iässä, ne muuttuvat vähän hassuiksi. Puolustin silti Julesia ja Jimiä. Koska minun täytyy. Vielä kun jostakin tulisi Albert. 



Vietin aamupäivää H:n kanssa. Naisten juttuja. Opettelin itsehillintää kirpparikierroksella. Kuinka olla ostamatta kirjoja ja kuinka kuolata suklaakakkutiskillä ja kieltäytyä ostamasta ja syömästä ja katsoa, kun sekä H että Baarikimmo suorittavat lautasellisen herkkua tuosta vaan, kuolapurskauksiani väistellen. Yhden kirjan kyllä ostin. 

Sain hienoja vinkkejä H:lta, joka on ollut noin...oliko se 30 v sinkkuna, että mistä tietää mitäkin ja miten mun tulisi jatkossa käyttäytyä, kun olen sokea kuuromykkä. Kuinka yksinkertaisesti vain tulla vastaan. Mennä vastaan. Olla ehkä odottamassa vastassa. Hihitettiin. Sitten teimme pyhiä lupauksia siivoamisesta ja ikkunanpesusta. En ole vielä lunastanut niitä, mutta lunastin osan palkintoa. Ja nyt aion mennä nukkumaan, koska olen ollut niin helvetin hereillä monta tuntia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...