Kadut ovat täynnä koiranpaskaa ja valoa. Ennenaikainen kevät viiltelee silmät auki yksiltä ja toisilta ranteet.
Poikkesimme hetkeksi takaisin Herttasarjaan eilen. Sanoin Terapeutille ääneen, että minäkin kaipaan romantiikkaa. Terapeutti totesi, ettei se pidä paikkaansa tai ole mahdollista. Piti kokeilla sanoa se silti ääneen. Terapeutti yökki. P ei yöki. Se tunnistaa romantiikannälkänsä paremmin ja pehmeät kohtansa. Minun pehmeä kohtani on pää. Joskus hämmästyn koskettaessani sormenpäitäni.
Palautin käsikirjoitusta. Se ei palannut. Join lasillisen maailman makeinta rommia ja tulin humalaan. Keskustelimme nimistä. Tosista ja kolmansista. Juhani, Sakari ja Tapio. Anneli. Henrik. Maistelimme suullisen rommia. Tulin varmaankin humalaan. Katselimme naista, jonka kulmakarvat olivat kuolleet. Se katsoi suoraan sillä silmällä Terapeuttiin - monen metrin päästä - mutta Terapeutti väisti vaistomaisesti askeleen sivuun. Se oli aika pelottava nainen. Minua nauratti.
Miehet ovat hirmuisen hauraita ja peloissaan. Ei uskoisi. Niin paljon kun ne tappavat, sotivat ja siittävät.
Kohtasin kummituksen. Sen nimi on muistaakseni Robert. Miksi kummitukset tulevat mesoamaan niille, jotka suhtautuvat niihin epäuskoisesti? Uskon Jumalaankin tosi huonosti ja se sentään tajuaa pysyä poissa. Istuin baaritiskillä, eikä siellä ollut ketään muita. Pojat olivat ulkona tai jossain. Äkkiä gramofonin torvi lensi lattialle, aika kauas paikaltaan ja perään lensi kynttilälyhty ja kynttilöitä. Lyhty meni säpäleiksi. Säikähdin. Luulin ensin, että joku yrittää ikkunan läpi sisään ja hiippailin ulos katsomaan. Pojat olivat siellä, mutta eivät potkimassa ruutua. Sanoin että täällä kummittelee. J totesi vain, että niin tekee. Se on Robert.
Nukuin yöni neljän tyynyn ja yhden kissan kanssa kahden peiton alla. Minua palelsi koko yön, heräsin siihen monta kertaa. Aamulla heräsin hikisenä, rommin muisto kielellä. Keitin sen seuraksi kaksi pannullista kahvia. Sitten kävelin ympäri kaupunkia ja katsoin ihmisiä. Ihmiset on hassuja. Jotkut olivat rakastuneita. Ne kävelivät käsi kädessä. Minä kävelin tupakka kädessä. Poikkesin kahvilla. Poikkesin rannassa. Istuin silmät kiinni lammella ja kuuntelin jään sulamista. Se kuulosti hyvälle.
Keskiyö tuli yllättäen. Mietin kuinka kohtuuton on tämä ennen aikojaan silmille kuseva kevät. Tappaakohan se jonkun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti