Mennen

Jippii. Taas tuli ensilumi. 

Tiedättehän elokuvan Naisen tuoksu? Se on minulle tuttu menneisyydestä, josta on kotoisin myös mies, jolla oli jokin fiksauma elokuvan ja itseni (olemattomasta) suhteesta suhteessa häneen. Tykkään enemmän Hohdosta.

Tulin eilen ajatelleeksi miehen tuoksua. Se johtuu Mennenistä. Sehän tuoksuu hyttysmyrkylle ja huonolaatuisille lapsuusmuistoille. Istuin miehen kanssa kahvilla ja se kertoi kaikenlaisia ällöttäviä asioita itsestään. On ehkä pikkuisen irstasta tykätä kuulla niistä. Tulee kuuman limainen olo. Minun on kuitenkin vaikea sulattaa sitä totuutta, siinä samalla omin silmin nähtyä, että mies käyttää ainakin töissä partavetenä Menneniä. Yrjöä. Naiset kuulemma tykkäävät siitä. Minä olen nainen ja mies kyllä viehättää minua, joten luulen että tässä on jokin universaali, Menneniä suurempi voima kyseessä. En ole täysin perillä voimista, jotka kykenevät ohittamaan Mennenin ällöttävyyden ja estävät minua havaitsemasta sitä kaikilla aisteillani. Tunnen että minua on petetty ja loukattu. Olen tehnyt sen taas kerran ihan itse ja vapaaehtoisvoimin. Tykkään muuten Polanskin Inhosta. Ja miehellä taitaa olla nyt vihdoin nimi.

Juttelin Nymfomaanipojankin kanssa hajusta. Kerroin nähneeni siitä unta, jossa luulin sen olevan vieressäni, mutta se olikin kissan perse. Se kysyi haiseeko se kissan perseelle. No ei. Se haisi lähinnä vedelle ja minulle. Ja suolalle ja yhteyttämiselle. Kun kirjoitan tätä, kissa nuolee parhaillaan lakanoitani. Niissä ei ole nukkunut kukaan muu kuin minä. Hetki sitten se nuoli moppia. Silläkin on joku juttu päällä. Johtuukohan se siitä kookosöljystä, jota läträän ympäriinsä? Nymfomaanipoika ei välittänyt kookoksesta ja käytin sitä estolääkkeenä ja pikaehkäisynä, mutta ei sekään toiminut.

Tekee mieli nuolla jotain. Ehkä on vain asioita joita ei voi ehkäistä.