Hakalan lista

Tarja Walliuksen Dream - Unelma. G12 Kuopio. Yksityiskohta.

Näin ihan sikamaisen kummallista unta. En muista aiemmin heränneeni hillittömään nauruun. Itkuun, kauhuun, kuumuuteen ja kusihätään kyllä.

Unessa olin pilvessä. Ihan parhaassa mahdollisessa. Jostain syystä minun piti kirjoittaa lista suojelupoliisille miestuttavistani ja heidän erinäisistä ominaisuuksistaan. Sanoin, etten voi suostua sellaiseen, koska saan koko luomakunnan vihat niskoilleni. Suojelupoliisi muistutti, että on laitonta heilua pilvessä ja joudun vankilaan välittömästi, ellei kynä sauhua. Yhden myönnytyksen sain. Sain kuvailla miehiä koodikielellä, eli vertaamalla heitä johonkin ruoka-aineeseen. Kovin tiukka rajaaminen ei minulle sovi, joten listasta tuli hämmentävä ja ei ihan kamalan ruokaisa. Laitoin silmät kiinni ja aloin kuvitella.

Aloitin Muusasta. Helppo. Näin pelkkiä mustekalan lonkeroita. Ei mitään vauvamustekaloja joita rakastan, vaan vähän pidempiä lonkeroita, joita ladottiin paistinpannulle eläväisenä kiemurtelemaan. Tuli vesi kielelle. Seuraavaksi näin Mennenin. Aivan käsittämätön määrä banaania. Kypsän rusottavaa banaania siisteissä jonoissa. Kun katsoin tarkemmin, banaanien takana häämötti loputon matto lenkkimakkaraa. Makkarakeittoa! (Selvä peli Freud.) Vuoren kohdalla meni vaikeaksi. Näin täyden rullan vessapaperia, johon on painettu runoja. Yritin muuttaa sen ruoaksi, mutta sain aikaiseksi vain grillatun maissintähkän. Se ei tuntunut oikealta. Jätin Vuoren kohdalle kysymysmerkin, sillä en halunnut johtaa suojelupoliisia harhaan. Tätä jatkui aikansa. En voi listata kaikkea näkemääni, mutta viimeinen mies oli paahdettu rukoilijasirkka. Tässä vaiheessa suojelupoliisi pysätti puuhani, kiitti ja kumarsi ja sanoi antavansa minulle seuraavan tehtävän heti huomenna. Se sai minut nauramaan ääneen. Ja heräämään. Nyt odotan innolla uutta tehtävää. Freud? Jung?

Unen myötä olen unohtanut viikonlopun viiltävän naispuheen, tulevaisuudessa häämöttävän kahvivanukkaan ja työt. Naispuhe leikkasi minuun aukon ja loven, jonka paikkailuun ei ole aseita. Paniikkirälläköintiä. Hyvä näin. Tyyneys ryömii perässäni ja on jo ihan saavuttamaisillaan ainakin varjoni. Kunhan saan vielä pari juttua tapettua kuoliaaksi, otan tyyneyden syliin ja karkaamme yhdessä.

Oikeasti laitoin huulipunaa ja paistoin banaanilettuja lapselle joka palasi kesäretkiltään. Hauki oli syönyt sen varpaan. Soitin töihin. Ehdotin että voisin tehdä vähän töitä. Siellä oltiin samaa mieltä.