En haluaisi elää ilman tätä. Tätä minua joka on pahin kaikista. Olemme todellakin ansainneet toisemme. Kehdosta hautaan telomme itsemme mustelmille. Tulisi jo hauta. Huuhtoutuisimmepa rantaan kuin Syyrian lapset. Kuka meidän kanssa haluaa olla missään tekemisissä?
Pahimpana kaikista. Jalkapuu, häpeäpaalu ja ihminen. Nelikaistainen universumi. Viikonlopun loputon nakkikioskijono. Häpeätahra. Keuhkomätä. Musta surma. Vitsaus. Suojelkaa kaikkea minulta. Jos pääsen matolle asti, vetäkää se alta. Polttakaa matot. Viekää pois ja hukuttakaa.
Pussasin Johnny Deppiä. Sitten löin sitä. Se löi takaisin kuin Syyrian lapset hukuttanut aalto ja hukutti minutkin. Se on minulle ihan oikein. Nähdä itseni ja hävetä silmät päästäni ja raajat kehostani. Ja kyllä minä olenkin palasina. Säpäleinä ja lasina. Jos liikun, tulee lisää haavoja. Kaulaa myöten olen lasimurskassa. Soita minulle huomenna. Minä soitan sinulle huomenna.
Ei tästä voi herätä kuin unesta, sillä olen hereillä. Tekee mieli käristää minut. Tekee mieli olla palanut ruumis raunioissa. Tekee mieli olla suuronnettomuus. Uni. Pelkkä painajainen, josta voi herätä huokaisten, juoda lasin kylmää vettä ja jatkaa unia, hyviä unia, ruohomattoja ja niittyvillaa.
Tiedättekö kun on niitä hetkiä elämässä jotka syöpyvät mieleen. Ne on aina pieniä hetkiä ja kuvia, eikä niitä voi ennustaa, houkutella tai määräillä. Ja ne syöpyy ja palaa verkkokalvolle ja aivoihin. En halua enää yhtään sellaista hetkeä, mutta ei minulta kysytä.
Johnny Depp tulee sittenkin. Katson kun se kävelee sisään ja katson sen silmiin ja se hymyilee. Selkärankani suoristuu itsestään ja sähkö pesii aivot säpäleiksi. Syöpyminen tapahtuu. Se on niin kaunis ja hyvätapainen. Se on ehkä sadan tähden Michelinravintola, puoliraaka pihvi ja itsetehty jäätelö. Se on kaikkien unieni Johnny Depp ja aurinko. Minä olen sen jokaöinen painajainen. Olin tai en. Unessa tai en. Maailman merien kasvava muovijätekate.
Jos minua ei olisi, ei minua olisi. En uskalla olla olematta. En menetä mitään, paitsi kaiken, mutta sillä ei ole mitään väliä, koska menetin sen jo. Miten tätä elämää kelataan taaksepäin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti