 |
Lahja. Sotilaalle. |
Nyt on pakko lähettää horjuvat ja uneliaat kiitokseni maailman lääketeollisuudelle. Taas kerran. Mitä vitun väliä on makkarakeitolla tai rakkaudella, kun muutamassa päivässä saa viriteltyä kemiallisen koostumuksensa aivan uudenlaiseen sotkuun. Se itsessään innostaa elämään. Uteliaisuus tulevan suhteen.
"Hyvä rouva, määrään teille tätä...tätä...lääkettä josta tykkäätte!" Itkin ja nauroin hysteerisenä uuden lääkärini vastaanotolla. Sattui kerrankin sellainen kalenteripoika, joka todennäköisesti voisi olla lapseni, jos olisin ollut sinnikäs kaksitoistavuotias lapsimissi ja pitänyt sen (tässä tapauksessa täysin kuvitteellisen) lapsen.
Kuvitteellinen ei abortoitu poikani kysyi, että kuulenko ääniä. Kerroin, että kyllähän minä, mutta ei mulla varsinaisesti ole kukaan mun päässä juttelemassa, jos hän sitä tarkoittaa. Sain pitää kaikki saamani reseptit. Vannoin ettei suunnitelmissani ole varsinaisesti itsemurhakaan, vaikka käynkin tsekkailemassa sopivia paikkoja joskus iltakävelyllä. Puhuimme yleistyneistä panadoli-itsareista ja vannoin, etten tekisi mitään niin tyhmää, vaan ihan kunnolla tekisin. Sain vieläkin pitää reseptini. Olen ahdistunut ja vainoharhainen. Ja hirveän väsynyt. Ei siihen panadoli auta. Olo on enempi sellainen, että kunhan saan voimani takaisin, jaksan paremmin tappaa muita. Tätä en sanonut ääneen.
Herään yhä puolen tunnin ja tunnin välein, jos satun nukkumaan. 3.30 herään aina ensimmmäisen kerran. Viime yönä jo hymyilytti, kun mietin jaksaisinko katsoa kelloa, kun se kuitenkin on auttamattoman vähän. Takana on silti ainakin yksi kokonainen yö, joka kesti kahdeksan tuntia. Näin menneisyydestä tuttuja unia, joissa ahdistuksen määrä mittautuu pimeyden ja mustien eläinten mukaan ja joissa virtaavat likavedet ja kelluvat ruumiit. Uutena elementtinä unessa oli tukkeutunut imuri. Erona vuosien takaiseen on se, että tulkitsen pimeyden nykyisin ystäväkseni. Tiedän myös ne mustat eläimet nimeltä.
Likavesien paskamäärä on yhdentekevää, kunhan vesi virtaa. Siihen virtaan en osaa vaikuttaa. Tosin tänä aamuna ajattelin voivani vertauskuvan tasolla heittää siihen muutaman ihmisen lisää. Kun se paskamäärä soljuu kuitenkin jatkuvasti ohi, niin miksen käyttäisi sitä virtaavuutta hyväkseni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti