10/03/2015

Irrallisia muistiinpanoja


Myrsky laittoi tukan sekaisin. Ei paljoa muuta. Satoi vähän ja tuuli. Nyt on sininen taivas ja tulinen aurinko. Olisin valmis metsään, mutta osani on ehtiä töihin. Niihin ilmaisiin. Olen konkurssissa ja sitä edistää mainiosti ilmainen työ. Yritän samalla käynnistää kuherruskuukauden. Kynsilakkaa on jo.

Löysin eilen vanhan tai uuden päiväkirjan välistä monta sivua irrallisia muistiinpanoja. Ne ovat vanhoja, sillä siellä on rivien välistä luettavissa kuollut nainen. Tällä kertaa se ei ollut minä. Mutta ne ohjeet saivat minut kyllä hymyilemään. Ei niin, että olisin niitä noudattanut, mutta vanhan ahdistuksen iloluontoisuus hymyilytää aina kun aika on kypsä. Nyt aika on kypsä.

PLAN B

Muista haaveet
tee niiden eteen työtä
edes vähäsen.

Laske miehet
anna niitten tehdä
itsesi eteen työtä.

Älä aina avaa ensimmäisenä ovea.

Vaihda kaktukset isompaan
ruukkuun
muista että ne voivat
hylkiä toisiaan
ne kyllä ovat samaa sukua
ehkä
jos muistat oikein.

Alenna ikärajaa
tv 5:n laatudokumentissa 70 v nainen nai 31 v miehen
tämä tarkoittaa sitä, että tuleva mieheni saattaa olla jossakin ja on nyt kolmevuotias.

Muista puhua
asioista
myös ikävistä
kyllä sinä tiedät jo
jos tapaat ihmisen.

Kirjoita
kirjoita mitä tahansa.

Heräät kevääseen aina.
Muista se kun itket pimeässä.
Muista että valo tulee aina.

Rakastu.
Se sattuu aina.
Älä lakkaa rakastamasta.
Ole vahva, älä epätoivoinen.

Rakastele.
Tiskaa.


Tätä jatkuu monta sivua. En tunne itseäni vahvaksi, mutta epätoivon nuolaisut tunnen. Ja hymyni menneisyydestä. Mikään ei tunnu missään, jos on valmiiksi kaavoittanut mielensä voimaan huonosti ja olemaan allapäin ja osaton. Sitä seisoo pahoinvoinnin punaisella matolla ja voi juuri niin huonosti kuin ikinä pystyy kuvittelemaan. Jos on hyvä mielikuvitus, voi kuolla siihen paikkaan, tai sitten annostella ahdinkonsa pidemmälle, kiduttavanmittaiselle elämänjaksolle.

Tätä minun piti yöllä ajatella. Kun yksi kaipaa pillua ja ystävyyttä ja toinen kaipaa unta. Minä kierrätän katsettani näissä ihmisissä ja sanon kltisti hyvää iltaa niin Johnny Deppille kuin satunnaiselle urpollekin ja olen nokkela ja hauska koomikon seurassa. Koska olen tänään päättänyt käyttää energiaani positiivisuuteen. Se karisee kuin lakka kynsistä. En minä pysty. Pystyn kuitenkin. Ja taputan hyväntahtoisesti Johnny Deppin jalkaa. Kyllä se ymmärtää. Se jalka on ihan rauhassa. Se tietää, ettei ole mitään mitä ei voisi olla.

Tämä oli minun olohuoneeni ja mitä tästä on tullut. Lämpimien raatojen kohtauspaikka ja karsina. Ei voi yhdellä naisella olla näin paljoa raatoja. Tuntuu hirveän kylmältä ajatella, että en ehkä koskaan enää tulisi tähän.

Olen nukkunut pitkät päiväunet. Sellaiset, joiden jälkeen luulee tilanneensa pizzaa ja nähneensä ensilumen virtaavan maahan. Mitään ei ole tapahtunut. vain unia. Kestää kolme tuntia nukkua pois rakastettavuuteni paino. Sen, kun joku sanoo, että olen rakastettava. Joskus minä uskon sellaiseen. Kolme tuntia. Ja myöhemmin toiset kolme. Harjoituksen puute näkyy, mutta ei tästä mitään tule, jos ei edes yritä.

Ne kaktukset muuten kuolivat pari vuotta sitten. Eivät olleet samaa sukua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...