11/03/2015

Taivaan sulat






Ei uskoisi tätä marrakseksi. Iltapäivällä taivaan pilvet ovat eksoottisen linnun sulkia ja haituvia,
auringosta kirkkaita. Vasemman käteni alla Kurt Cobain imee loputonta sätkäänsä. Katossa ei ole lamppua. Sytytän kaksi pöytälamppua ja kolme kynttilää. Ja lyhdyn parvekkeelle. Sain sen Muusan äidiltä lahjaksi. Ajattelen Äidin naurua aina kun sytytän siihen kynttilän.

Napsin persiljaa suoraan puskasta. Puutostilaani. Jääkahvia ja persiljaa. Erikoispäiväkahvi. Sama kuin pinaatin kanssa. Joka päivä pinaattia. Lapsi ei tuskastu, sillä piilotan sen tänään tonnikalapihveihin ja kasviscouscousiin. En lasta vaan pinaatin. Tatteja en uskalla. Paitsi vähän jauheena. Punikkitatista saattaisin jäädä kiinni, mutta herkkutatista en.

Kissa makaa Psykoterapeuttisen hoitosuhteen päällä. Luin jotakin kateudesta ja sitten nukahdin kuolaisaan päiväuneen. Otin sellaisen asennon, jossa olen nähnyt vauvojen nukkuvan. Lääkäri sanoi että olen vauva. Yritän käyttäytyä sen mukaan.

Aamulla leikkautin ylimääräiset hiukseni pois. Oli jo aikakin. Tulin siitä iloiseksi. Ja aurinkokin tuli. Lounastin P:n kanssa Nepalissa. Puhuimme viikonlopusta, muutosta, etäisyyksistä uusissa kodeissa ja sen myötä kaupungissa. Hulluudesta, paniikista, ahdistuksesta ja pakokauhusta.

Viikonloppuna ihmiset kilisevät kuin kulkuset. Minä imen toisten ahdistusta kuin imuri ja katson samalla, kuinka Työterveys kierrättää Tyttöystävänsä ensin Johnny Deppille ja sitten Mennenille. Siitäkin tietää, että on ollut liian kauan yhdessä paikassa. Kun Nimetön pääsee osalliseksi vesisotaa ja raivoaa nurkassa kuin paviaani, olen kuunnellut ja katsellut tarpeeksi. Ainoa joka minua lukee kuin sokea kirjoitusta, on Muusa. Minussa lukee pakokauhu. Muusa tuo minut suoraan kotiin. Alan hiljalleen hengittää.

Imurini pölypussi on täynnä. On helppo paaluttaa rajoja. Olen sillä tavalla rasistinen, että hillitsemätön maahanmuutto on nyt loppumassa. Täällä ei ole resursseja. Täällä ei ole mitään. Kuolkaa ja hajaantukaa. Seuraavaksi alkaa väliaikaisen oleskeluluvan saaneitten karkoitus ja rajalla kiukuttelevat vatipäät ammutaan niille sijoilleen. Sinäkin voit olla yksi heistä.

Päässä soi Aki Sirkesalo. Annan sen soida. Laitan kaksi pinniä taivutellakseni uutta otsatukkaa haluttuun asentoon ja sekoitan pinaatin couscousiin.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...