Minäkin olen erityisherkkä

Marie Clayton.
Ilmeisen erityisherkkä Barbie on saanut jostakin tarpeekseen. 

Olen usein vähän outo ja arka. Suorastaan herkkä. En välttämättä raivostu helposti, mutta vittuunnun pikkuasioista helposti. Sellainen herkkyys minussa on pitkään tukahdutettu ja lanattu asfalttiin, joten saavuttaessani turvallisen ajan ja paikan, ilman muuta hälyä ja melskettä, saatan vetäistä itkupotkuraivarit kolmessa sekunnissa nollasta sataan ja siitä vielä sataankahteenkymmeneen.

Arkuus ei ole pelkästään henkistä laatua, vaan usein se ilmenee fyysisenä jaksamattomuutena ja muuna oireiluna. En tarvitse paljoa yöunta, mutta päiväunta saatan tarvita paljonkin rankkojen henkisten ja fyysisten mittelöiden jälkeen. Nämä mittelöt saattavat ns. normaalille ihmiselle olla aivan tavanomaisia ja arkisia tapahtumia. Kuten tunnin mittainen junamatka toiseen kaupunkiin.

Kosketusherkkyyteni on erityisherkkyysakselilla kehittynyt aikalailla huippuunsa. Olen jo niin vanha, että katselin juuri parvekkeella ihoani ja ihmettelin, kuinka vanhaksi se onkaan tullut. Sellaiseksi, joka ei enää paranna haavoja, vaan antaa pientenkin arpien jäädä pintaan. Tunnen jokaisen arpeni, muistan lasinsirujen tunkeutumisen polveen ja korkokengillä kaatuilut. Muistan millainen ilma silloin oli ja kuinka monta miinusastetta ja paljonko soraa oli sen polven alla, joka ei koskaan ole oikein parantunut, vaikka haavasta on jo nelisen vuotta. Se on yhä punainen ja syyttävä.

En voi sietää alusvaatteita ihollani. Inohan rintaliivejä jä alushousuja ja jos voisin päättää, olisin aina alasti tai samanlaisessa hihattomassa väljässä mekossa. Minulla olisi niitä seitsemän ja ne kaikki olisivat mustia.

Tämän lisäksi saan aina orgasmin ja sekin tapahtuu usein alle minuutissa. Jos ihokiihotus jatkuu, saan niitä heti lisää ja sitten taas väsyttää. Siinä välissä saatan ejakuloida ripeämmin ja vetisemmin kuin yksikään tuntemani mies. En enää varsinaisesti kärsi tästä osasta herkkyyttäni. Olen jotenkin oppinut elämään sen kanssa ja erityisintä tässä on, että olen tietoisesti opetellut saamaan orgasmin vain oman ajatukseni voimalla. Kyllä herkkänäkin voi elää.

Minulla särkee usein päätä. Pienempänä ja melkein kolmikymppiseksi asti kärsin migreenistä, jonka ansiosta hajuaistini joskus kiristyi äärimmilleen ennen koululounasta ja jouduin poistumaan koko rakennuksesta. Oksentelin koko matkan kotiin. Tunsin olevani tosi herkillä, mutta ymmärsin myös sen, kuinka tärkeää oli jaksaa kotiin asti. Se oli niin raskasta, että jouduin nukkumaan usean tunnin päiväunia. Joskus selvisin vain lähimpään naapuriin asti ja nukuin siellä. Koska laitos oli täynnä muitakin lapsia, ei hajuilta ja meteliltä voinut välttyä. Tästäkin syystä olen varmasti tänäkin päivänä ja yönä huono nukkumaan. Edes välttäviä olosuhteita ei kertakaikkiaan ole olemassa. Olen opetellut nukkumaan miten sattuu ja missä sattuu. Migreeni pingottaa herkkyyteni ankarimmilleen, joten pelkkä pimeässä huoneessa ja viileässä sängyssä makaaminen keinuttaa aivojani siihen malliin, että laatta lentää taas. 2-3 päivää. Olen silloin niin herkkä, että siitä ei oikeastaan tiedä maailmassa kukaan, sillä niin syvä herkkyys on kertakaikkiaan jakamatonta yksinäisyyttä. Matkapahoinvointi ja määrittelemätön pyörtyily minne sattuu, edustavat samaa herkkyyden teemaa.

Onneksi olen aika herkkä myös lääkeaineille. Useimmat tautini on saatu kuriin aika pienin panoksin. Olen silti pyörtynyt verikoetta otettaessa, papa-näytettä otettaessa ja poskionteloita punkteerattaessa. Poskionteloiden aikaan sain jopa lisähappea, niin herkille meni se.

Jos fysiikka pelaakin herkästi, niin siihen kietoutuu sitten paljon myös henkistä herkkyysvoimavaraa. Olen herkkä aistimaan kaikkea luonnollista ja luonnotonta. Näen etiäisiä. Viimeksi eilen autotiellä, näin tienposkessa vaarallisesti parkkeeranneen auton. Sitten sitä ei enää ollutkaan. Kymmenen kilometrin sisällä se auto olikin siinä ja meidän piti hidastaa ja väistää, ettemme joutuneet nokkakolariin. Olen oppinut olemaan kiinnittämättä näihin paskankaan vertaa huomiota. Ei jaksa olla niin vitun herkkä aina.

Puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa on elää kun aina aavistaa toisten tunteet, mielensävyn, seksuaalisen suuntautuneisuuden ja kuukautiskierron. Ei oo helppoo. Väsyttää ihan kamalasti.

Tämän lisäksi olen viidettä kautta uhmaikäinen, ilkeä, vähän huorahtava, marttyyri, kusipää ja narsisti. Näistä piirteistä olen lukenut vain vähän ylistäviä artikkeleita.